Issikka juttuja ja kuulumisia

Tulipas tallissa huono laatuisia kuvia! Olin tosiaan viikko sitten Iidan mukana taas issikoiden luona, jotka ovat nyt toisella tallilla laiduntamassa. Haettiin Töffe ja Urdur laitumelta talliin hoidettavaksi. Töffe seisoi nätisti harjatessa ja ruokakipon tullessa kuvioihin alkoi kerjäys. Onnistuneesti harjaa pakkiin heittäessään Iida sai harjan lentämään suoraan Urdurin ruokiin. Ja hetkeä myöhemmin ihmettelin kuinka kädessäni oleva harja voi olla niin märkä ja limainen..

Aikaisemmilla kerroilla olen noussut pääasiassa Urdurin selkään, mutta tällä kertaa vuorossa oli Töffe. Lähdettiin maastoon ja vietiin samalla yksi huopa Iidan tuttavalle muutaman kilometrin päähän. Kun maasto oli käyty jäätiin vielä hetkeksi pellolle pyörimään. Voin vain todeta, että issikan selässä olo on kuin alkeiskurssilla. Töffe on kuitenkin osaava ruuna, mutta ratsastajan taidot pyytää siltä yhtään mitään olivat aika heikot. Saatiin me muutama sinne päin töltti ja laukka olikin aika mielenkiintoista istua.

Ratsastuksen jälkeen palattiin talliin, purettiin hevoset ja annettiin niiden syödä ruokansa. Otettiin muutama kuva hevosten omistajalle, joka oli lomalla ja ilmoitettiin kaiken olevan hyvin:

Sitten siirrytäänkin talli kuulumisiin. Olen käynyt normaalisti ratsastamassa pääasiassa Hulinalla ja Donskilla. Maanantaina ratsastin Hulinan pellolla ja mentiin vähän rankemmin koulua. Alkuun lämmittelin ponin hyvin ymyröillä ja loivilla kaarilla. Tehtiin muutamia väistöjä ja takaosakäännöksiä. Kun Hulina alkoi tuntua hyvältä tehtiin ensin ravissa pääty-ympyrä ja jatkettiin siitä kokorataleikkaalle, jossa tehtiin lisäys ravissa. Uralla taas lyhyellä sivulla voltti käynnissä taivuttaen ja pitkän sivun alussa laukan nosto. Laukattiin lyhyelle sivulle asti ja tehtiin vielä laukassa voltti. Lyhyen sivun keskellä käyntiin ja käveltiin pitkälle sivulle. Pitkän sivun alussa ravin nosto ja ravissa loivakaari. Pitkän sivun lopussa taas käynti ja voltti. Lyhyellä sivun keskellä raviin ja pitkän sivun alusta kokorataleikaa lisätyssä ravissa. Sitten sama kuvio alkoikin toiseen suuntaan.

Kiitos Britalle näistä loppuravien kuvista!

Keskiviikkona käytiin maastoilemassa Millan ja Britan kanssa. Menin tietysti Donskilla, koska ensi kerran pääsen hevosen selkään reilun viikon päästä kun pääsen pikkuisten rippileiriltä pois. Hulinalle oli tulossa pikku ratsastajia, joten en viitsinyt sillä mennä enään maastoilun jälkeen, eikä tarvinnut alkaa puolen tunnin takia soittamaan uudestaan kyytejä.

Viikon ajan blogi tulee olemaan hiljainen, koska leirillä mulla on vain puhelin ja tabletti mukana ja niillä on turha alkaa väsäämään postausta. Eikä tänään ennen lähtöä todennäköisesti jää niin paljoa aikaa, että ehtisin tehdä postauksen valmiiksi ja julkaista sen sitten jossain välissä viikkoa. Instagram pitää teidät kyllä ajantasalla mahdollisista postauksista! @team_tammat_

Viiden vuoden jälkeen

Keskiviikko aamuna saavuttiin tallin pihaan puoli kahdeksan aikaan ja Miia oli mukana. Miia siis kävi mun kanssa ratsastamassa pidemmän aikaa siinä 2012 vuoden paikkeilla ja lopetti oman hevosen tuoman ajanpuutteen takia. Nyt lähes viiden vuoden jälkeen saatiin aikataulut sopimaan yhteen ja saatiin Miia muidenkin hevosten selkään. Aloitettiin Hulinan ja Fraulan haulla tarhasta, joka oli taas pitkän ajan jälkeen onnellinen jälleennäkeminen Miian ja Fraulan välillä. Tietysti Tiana piti huolen, että hänelle uusi ihminen huomaa hänet hyvin. Tosin voiko hevosta olla huomaamatta jos se kävelee selässä kiinni, turpa naamassa hamuillen hiuksia? Epäilemättä ei voi, onhan se ensin tösi söpöä, mutta pidemmän päälle jo häiritsevää. Se valkenikin Miialle jo Fraulan pihaan talutuksen aikana, kun Tiana pörräsi ympärillä kuin nälkiintynyt paarmaa.

Viimein saatiin ponit puomille ja aloitettiin harjaus. Miia poti kulttuurishokkiaan hevosen vaihtuessa omasta 170cm pieneen 145cm Fraulaan ja aloitti stressaamisen siitä kuinka muita hevosia ratsastetaan. Ehkä useammin kuin kerran viidessä vuodessa olisi hyvä käydä muidenkin selässä. Kun harjailut oli hoidettu ja hevoset varustettu noustiin selkään ja lähdettiin kävelemään isolle laitumelle.

Kuva viime kerralta kun Inka oli mukana!

Hulina oli pitkästä aikaa tahmea, eikä vastannut apuihin niin kuin normaalisti. Päädyin Hulinan kanssa siihen, että tappelisin turhaan ja menettäisin hermoni kun yhtä hyvin voin pyytää ponilta käynti ravi humputus tehtäviä ja pitää hermoni samalla auttaen Miia Fraulan kanssa. Lopuksi homma menikin siihen, että seistiin Hulinan kanssa keskellä peltoa antaen neuvoja, joista selkeästi oli hyötyä, ainakin henkisesti.

Päädyttiin Miian kanssa siihen, että tutustuu vain rauhassa Fraulaan vaatimatta siltä mitään muuta kuin perus apuihin vastaamista. Homma osoittautui siihen, että pitkällä ohjalla Fraula rentoutui huomattavasti verrattuna hyvin tuntumalla olevaan. Syy varmaan oli se, että Miia uskalsi silloin itse antaa kroppansa rentoutua ja käsi pysyi paremmin paikoillaan. Laukka oli ainoastaan henkinen ongelma, jota jälkeenpäin jo naurettiin.

Kun tammat oli työnsä tehnyt pääsi Valde ja Donski vuorostaan töihin. Valden kiinni saamiseen meni hetken aikaa ja samalla Donski esitteli irtojuoksutuksen taitojaan(juoksi Valden mukana karkuun, mutta lähelle mennessä jäi ympyrälle kulkien ääniapujen mukaisesti). Saatiin kyllä nauraa Donskille, mistä se mahtoi kehittääkkin ympyrällä juoksentelun vaikka kaveri seisoi rauhassa paikoillaan. Hain leipää avuksi ja Valde oli välittömästi yhteistyöhaluinen kun ruoasta oli kyse. Kun pienen operaation jälkeen hevoset oli kuin olikin puomilla päästiin aloittamaan harjaus. Donski oli taas oma prinsessa ponini ja pääsi pukeutumaan vaaleanpunaisiin. Suojat tosin vaihtui punertavista mustiin. Niitäkään ei ihan välttämättä Donskin kanssa enään tarvitsisi, mutta olen jo valmiina kuplamuovin ja styroksin avulla suojaamaan pikku prinsessan joka puolelta. Eli Paula voi henkisesti varautua mun päähänpistoihin. Kuvan suojat ja bootsit mulla on harkinnassa ja korvahuppu nykyisen kaveriksi olisi myös hankinta listalla.

https://www.hooks.fi/hevonen/hevosten-varusteet/suojat-pintelit/jannesuojat-jester-fairfield-2?att=UG9uaQ== 

https://www.hooks.fi/hevonen/hevosten-varusteet/suojat-pintelit/bootsit-jester-fairfield?att=Uw==

Kun operaatio prinsessa ja sen mies oli valmiita ja päästiin nousemaan selkään koki Miia vahvaa henkistä yhteyttä Valdeen (, joka oli hyvin tylsistyneellä tuulella). Yhteyden syyhän oli se, että molemmat ovat yhtä kyllästyneen oloisia elämäänsä ja nälkäkin tuppaa olemaan aina. Se olikin hyvä syy olla heti mielissään ratsustaan! Lämmittelynä meillä oli reilun viiden kilometrin maasto, jossa sain kokea suurena yllätyksenä, että Donski oli melkein hidas! Olin ihmeissäni, mutta hyvin iloinen, koska Donski vastasi hyvin apuihin ja kulki juuri minun määräämääni tahtia. Lopulta kun päästiin kentälle ja aloitettiin pienen ristikon hyppääminen oli Miialla taas aloittamisen paineet. Tietenkin kun esteistä on ollut useampi vuosi taukoa ja nyt istui lähes vieraan hevosen selässä. Alkupaineiden jälkeen homma alkoi rullaamaan omalla painollaan. Donski pisti parastaan varsinkin laukassa ristikkoa tullessa. Isoimpana yllätyksenä tietysti se, että pikku prinsessa loikkasi kevyesti lähes metrin yli. Isompi este tultiin vain muutama kerta ja jätettiin se muhimaan meidän kummankin päähän.
(Pahoittelut postauksen kuvien laadusta Paulan digikamera ja sade ei ole laadukas yhdistelmä)

Donskin kanssa en saanut kuvia kun Paula ehti paikalle juuri kun vuorossa oli hevosten vaihto ja pakko sanoa, että en ollut ihan elementissäni Valden selässä. Valdella en ole kuitenkaan pahemmin mennyt vaan keskittynyt enemmän muihin hevosiin, joten en osaa vielä olla sen selässä niin sanotusti kotoisasti ja antaa sille sen vaatimia apuja. Kaikessa oli vähän hakemista ja pystynkin ylitys teetti ongelman = en saanut hevosta riittävästi eteen, päätin että ei päästä yli ja suurinpiirtein lopetin yrittämisen sillä hetkellä kun olisi pitänyt tehdä viimehetken valmistelut ja pyytää hevosta aktiivisemmaksi. Tietysti aloin jo olla hieman väsynyt niin kuin Valdekin, mutta se ei silti riitä syyksi. No ainakin näin jälkeenpäin se tuotti hyvää ajatustyötä, joka ehkä valmistelee ensi kerran hyppelyihin minut vähän paremmin ja jaksan yrittää loppuunasti luovuttamatta viime hetkellä.

Tulevalla viikolla tulee vielä yksi tai kaksi postausta, jonka jälkeen suuntaan viikoksi isoseksi. Leiri päättyy joskus 4 päivä ja 6.8 on pikkuisten konffiksen vietto ja heti sieltä päästyäni suuntaan tallille yöksi vahtimaan ja hoitamaan eläimiä. Toivonmukaan saan jonkun raahattua mukanani, jolloin aika ei käy yksin pitkäksi. Nyt muutaman ihisen kommenttien mukaan mennään tallirutiini ja hevosten esittely/miete postauksilla. Niitä tulee satunnaisesti silloin kun minulta liikenee ylimääräistä aikaa niiden kirjoittamiseen.

Miia ja Donski

Miia ja Donski

Epäonnistuneet maastoilut

Mukava avata kone ja huomata, että teitä on tullut lisää! Ja myös kommentteja ja ideoita postauksiin on alkanut tulemaan taas, kiitos siitä. Nyt on ehdotettu hevosista tarkempia postauksia, ns tallirutiini postausta ja jonkin laista tallin esittely postauta. Muitakin saa ehdottaa ja kertoa mikä kiinnostaa!

Sitten itse asiaan eli tulin sunnuntaina Juvalta bussilla ja tarkoitus oli viettää loppu päivä poikaystävän kanssa oleskellen. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, koska hänen oli lähdettävä auton hakuun. Käytiin nopeasti kotona heittämässä matkalaukku, pakkaamassa mukaan tarvittavat vaatteet ja kurvattiin tallille. Siinä sitten nopeat heipat ja portista sisään koirien iloiseen vastaanottoon. Hetken rapsuttelun jälkeen kävin vaihtamassa sisällä vaatteet ja olin valmiina hakemaan Hulinaa tarhasta.

Oli lämmin päivä, joten hevoset oli päästetty koti tarhaan ja kaikki seisoivat pihatoissa ötököitä piilossa. Hulina oli (lampiaden) pihatossa ja touhunnut jotain ja näky oli tämä kun sinne saavuin =

Pistin ponille riimun päähän ja vein etupihan puomille. Harjailin ponin kaikessa rauhassa ja totesin, että nyt on poikettava normaalista ja jätettävä Hulinan harja letittämättä. Kun poni oli valmis varustin sen ja lähdettiin maastoon. Mentiin reittiä, jota olen Hulinan kulkenut viimeksi noin kaksi vuotta sitten, mutta onneksi käännöksiä ei ollut kuin kaksi niin ei minunkaan huonolla suuntavaistolla päässyt eksymään. 

Oltiin tulossa jo takaisin päin kohdassa, jossa oli molempiin suuntiin hyvä näkyvyys melko kauas. Kuulin auton äänen lähestyvän kovaa vauhtia, jolloin Hulina hyppäsi jo kivikon puolelle paniikissa. Ei auttanut muu kuin hypätä itse alas ja yrittää saada poni rauhoittumaan. Kaksi autoa viiletti ohi hidastamatta vaikka näkivät ponin hyppivän paniikissa ja minun olevan maassa pitelemässä ponia vaivalloisesti. Kun tilanne rauhoittui ja päästiin jatkamaan matkaa kaikki vastaan tulevat autot olivat Hulinasta pelottavia. Muilta osin maasto menikin hyvin.

Seuraavaksi vuorossa oli Valdella ja Fraulalla maastoon meno Paulan kanssa. Paula otti Valden ja minä Fraulan, joka on melko uskomatonta, mutta totta. Hoidettiin hevoset ja noustiin selkään, koska minulla ei ollut satulaa heitin ratsastussaappaat jalasta, sillä ilman jalustinta mulla on koko ajan fiilis, että ne tippuu. Lähdettiin liikkeelle ja tarkoitus oli, että mennään samaa reittiä kuin Hulinakin kanssa. Otettiin ensimmäinen laukka ja Fraula alkoi yskiä aika pahan kuuloisesti.

Fraula on saanut itsensä hyvin pihkaan :/

Otettiin käyntiin ja alettiin Paulan kanssa molemmat kuunnella Fraulan hyvin outoa hengitystä. Pian tajuttiin, ettei se ota loppuakseen, joten käännyttiin kotiin päin. Kokeiltiin ravata, koska jos Fraulalla olisi jäänyt kurkkuun jotain se olisi voinut lähteä liikkelle paremmin. Kuitenkin saatiin ainoastaan pahan kuuloisia yskiä, joten otettiin aika nopeasti takaisin käyntiin. Hyppäsin alas selästä sukkasilteen ja otin Fraulalta suitset pois päästä. Kuolaimiin ei ainakaan ollut takertunut mitään eikä suitsien pois otto auttanut mitään. Laitoin suitset Fraulalle takaisin, mutta jätin kaikki remmit auki ja jatkoin tamman vierellä kävelyä.

Hetken päästä Paula sanoi, että ihan hyvin voin istua selässä kotiin kävelyn ajan se ei tammaa sen enempää rasittaisi eikä vaikutusta ollut vaikka kävelinkin. Loppu matka sujui aika kireässä tunnelmassa, koska oltiin molemmat huolissaan Fraulan voinnista ja heti tallille päästyämme otettiin varusteet pois ja vietiin hevoset tarhaan. Yritettiin saada Fraula juomaan, mutta tammaa ei kiinnostanut juominen tippaakaan, joten päädyttiin seurailemaan Fraulan vointia.

Donskilla on oma käsitys kärpäshapsujen käytöstä

Otin vielä Donskin ratsastettavaksi ja huomasin hiertymät sekä ötökän puremat sen korvien alueella. Donski on muutenkin ihan syöty, joten nyt olisi mahdollisesti etsinnässä ötökkäloimi, jolla voisi hillitä vähän puremia. Varustin Donskin ja lähdettiin kohti laidunta. Käytiin kaikki askellajit läpi ja Donski jotenkin kummasti oli ympyrällä koko ajan lähempänä ristikkoa.

Kun Donski kuunteli hyvin annoin neidin mennä ristikon yli ja omaksi ihmetyksekseni Donski ei lähtenyt intoilu laukkaan vaan jatkoi nätisti ravissa. Mentiin ristikko useampaan kertaan ja tehtiin loppu verryttely. Sitten Donski kävelikin jo tyytyväisesti kotiin.

Fraula vaikutti jo normaalilta kun vein Donskin takaisin, mutta silti pitkin iltaa kävin varmistamassa sen vointia. Olin illalla vielä hetken hevosten seurassa ja menin yhdentoista aikaan nukkumaan. Heräsin aamulla muistaakseni yhdeksän aikaa ja pian olinkin jo varustamassa Hulinaa etupihan puomilla. Laitoin suitsiin punaisen pehmusteen niskaan, jottei suitset hiertäisi Hulinaa ainakaan ratsastuksen aikana.

Lähdettiin kävelemään kohti laidunta ja laittelin sinne muutaman esteen pystyyn. Hulina kulki reippaasti alusta asti ja ensimmäisen pienen ristikon jälkeen reipastui entisestään. Kun olin lämmitellyt Hulinan kunnolla tein hieman korkeamman sarjan ja pystyn, jotka Hulina suoritti leikiten. Sarja muuttui okseriksi ja kaadoin tynnyrit vieretysten niin kuin Hulinan kanssa joskus aikaa sitten niitä hypättiin.

Käveltiin ensin niiden luota ja tutustuttiin vähän niihin, jolloin totesin okserin olevan saman levyinen kuin tynnyrit, mutta silti ajatuksenani oli, että ainoastaan okseria ei tynnyreitä, koska siitä on jo aikaa kun Hulinan kanssa on viimeksi okserin tyyppisiä esteitä edes menty. Ensimmäisellä yrityksellä okserilla Hulina hyppäsi taas leikiten yli ja päästiin jatkamaan suoraan pystylle. Kuvittelin antaneeni ponille tehtävän, joka vaatisi siltä jo vähän enemmän, mutta selkeästi en antanut. Hulina kulki niin miellyttämishaluisesti, että päädyin myös kokeilemaan tynnyrin ylitystä. Hulina hyppäsi helposti yli, mutta vaati minulta jo tarkempaa paikan antamista. Tynnyri tultiin ainoastaan kerran suuntaansa ja sitten hyvän pituiset ravit ja loppukäynnit.

Pahoittelut kuvan laadusta(jo useamman vuoden vanha), mutta tämä havainnolistaa ehkä tynnyri esteen paremmin. 

Kun olin hoitanut Hulinan pois pesin sen varusteet ja lähdin vesisateessa haeskelemaan Donskia toisesta päästä tarhaa. Siellähän kaikki hevoset olivat peräpellolla ja pienellä huutelulla Donski tuli hyvän matkaa vastaan. Vein Donskin etupihan puomille ja harjailin rauhassa. Donski sai taas olla mun vaaleanpunainen joka puolelta pehmustettu prinsessaheppa. Niiinpä se sai korvahupun kaveriksi melkoisen paksun harmaan karvapehmusteen niskaan, jolloin sen hiertymät ei pääse ainakaan toivon mukaan pahenemaan.

Jo maastoon lähtiessä huomasin Donskin olevan aika reippaalla päällä, joten päädyin jo alkumatkasta siihen ajatukseen, että turhaan jatkuvasti hidastelen ja hermostutan sillä pikku prinsessaa. Ensimmäisestä ravista lähtien mentiin aika reipasta tahtia, mutta hallitusti. Yhden laukan ajan annoin Donskin itse päättää vauhdin ja kiikuin kevyessä istunnassa mukana. Tosin tamma ei pistänytkään nelosvaihdetta simään vaan kulki hillittyä tahtia. Donskin touhuilun seuraamisesta mulle tuli hyvä fiilis vaikka välillä saatiin kovempiakin vesi kuuroja niskaan.

Päivän päätteeksi haettiin Paulan kanssa lampaat laitumelta kotitarhaan, että päästäisi "kerimään" lampaat. Pitelin koiria kun Paula laittoi lampaita aitaukseen, mutta homma ei mennytkään ihan niin yksinkertaisesti, koska yksi lampaista Bella päätti jäädä aituksen ulkopuolelle hiippailemaan ja kaverit tuli väkisin perässä lautojen välistä. Loppujen lopuksi kaikki saatiin tarhaan ja Bambi oli meidän ensimmäinen saksilla kerittävä uhri. Melkein heti kun aloitettiin isäni tuli paikalle ja auttoi Bambin kerinnässä ja seuraavan lampaan Bandan kerinnässä.

Inkan kanssa tallilla

Perjantaina menin Inkan kanssa tallille. Inka on viimeksi käynyt sillon kun Ralli vielä oli meillä eli viime vuoden keväänä eikä ole sen jälkeen hevosen selässä ollut. Pyöräiltiin tallille hieman alle 20 kilometriä ja haettiin Fraula ja Donski etupihan puomille hoidettaviksi. Inka laittoi Fraulan maasto kuntoon ja minä Donskin. 

Donskilla sattui olemaan Lispin vanha vaalenpunainen huopa johon metsästin aikanaan Horse Fairista korvahupun samaan sävyyn. Ötököitä oli paljon lämpivän ilman takia ja Donskin harja ei pahemmin suojaa korvia eikä otsaa, joita ötökät innoissaan söivät. Huppu pilkotti harjapakista, joten nappasin sen ja kokeilin sitä Donskille. Onneksi se oli sopiva ja pään ravistelu loppui. Pääsin varustamaan Donskin loppuun ja lähdettiin maastoon.

Inka jännitti alkuun koko ratsastusta, mutta rentoutui aika nopeasti Fraulan selkään. Maasto sujui hyvin, mutta Donskin arkominen häiritsi minua koko matkan ajan. Käytiin reilu 11 kilometrin lenkki ja yritettiin vielä tallin suoralla ottaa laukka kuvia, mutta ne ovat niin kaukaa ja osa tärähtäneitä, etten viitsi niitä julkaista.

Seuraavana meillä oli vuorossa Hulina ja Valde, jotka pääsivät hyppäämään. Inka hoiti Valden kuntoon ja minä Hulinan. Sen verran kävin Valden luona, että sovitin sille Fraulan satulaa. Satula näytti minun silmin jopa paremmalta Valden selkään, koska se sai olla oikealla paikallaan ilman, että se tuli lapojen päälle. Otettiin satula kokeiluun ratsastaessa eikä huomattu Valden liikkumisessa mitään haittaa, joka johtuisi satulasta. Ainoastaan ratsastajan oli helpompi nousta kevyeen istuntaan yleissatulasta kuin koulusatulasta.

Hulinan kanssa esteet sujui ihan kivasti vaikka vauhti ja ratsastajan ruostuneet vähäisetkin estetaidot haittasivat menoa. Pitäisi taas hypätä enemmän ja keskittyä enemmän teihin sekä ylipäätään asentoon. Hulina yllätti minut siinä mielessä, että kenttä on se paikka jossa tämä poni ei tahdo yleensä edes ravata kunnolla saatika laukata muuta kuin keinuheppa laukkaa.

Inkalla ja Valdellakin sujui loistavasti siihen nähden, että välissä on ollut yli vuoden tauko ratsastuksesta. Alkuun Inka jännitti esteelle tuloa ja kääntymisiä, mutta hiljattain ne alkoivat sujua. Inkalle jäi ainakin hyvä mieli ratsastuksesta ja se teki itsellenikin hyvän fiiliksen. Toivottavasti nähtäisi Inka vielä lähiaikana tallilla!

Lopuksi nousin vielä Valden selkään ja hyppäsin muutaman esteen. Olin heiman hukassa Valden selässä, mutta se onneksi antoi paljon virheitäni anteeksi. Asentoni näyttävät aika kamalilta, mutta treenaamalla oppii ja aikaisemmin opittuja asioita palautuu mieleen. Valdella oli kyllä kiva kokeilla hypätä toista kertaa ja toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi. Onneksi on vielä laidunkautta jäljellä! Lopuksi käveltiin Hulinan ja Valden kanssa kössinlenkki ympäri ja päästettiin hevoset laitumelle.

Lähden maanantaina 10.7 Juvalle ja tulen kotiin 17.7 sunnuntaina, jonka jälkeen alkaa taas tallille menon suunnittelu. Reilun viikon ehdin olla kotona kunnes taas 27.7 menen isoseksi riparille ja kun sieltä kotiudun ei ole montaa päivää lomaa jäljellä. Joten postauksia tulee aika harvaan, jos aikaa ei jää muiden ehdoteltujen postausten tekoon.

Maastoilu päivä

Keskiviikkona talleilu alkoi Hulinan ratsastuksella kahden aikoihin. En ole enään pitkään aikaan luottanut tasapainooni, mutta eilen päädyin siihen, että jos sieltä alas tullaan niin sitten tullaan. Satula jäi satulatelineeseen ja huopa pääsi liikenteeseen. En viitsinyt huopaa laittaa loimivyöllä enkä millään muullakaan kiinni, koska Hulinan kohdalla niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lähdettiin Hulinan kanssa kävelemään rauhassa ilman temppuilua tietä pitkin. Mulla ei ollut vielä mitään tietoa mihin päin mentäisiin, mutta se selvisi matkalla kun mentiin vain ja käännyttiin kotiin sitten kun siltä tuntui. Käytiin noin kuuden kilometrin lenkki ja tultiin juuri sopivaan aikaan takaisin tallille. Vein Hulinan takaisin tarhaan ja otin Donskin varusteet mukaan etupihan puomille.

Tammat odottamassa vuoroaan

Haettiin tarhasta Fraula, Valde ja Donski etupihan puomille hoidettaviksi. Harjasin Donskin ja tuli huomattua, että sen harja on paksuuntunut ja kasvanut paljon siitä mitä se oli meille tullessaan ja karva on saanut kiiltoa, jes! Varustin Donskin ja oltiin valmiita lähtemään porukalla maastoon. Mentiin Donskin kanssa kärkenä, koska se on reippain ravissa ja laukassa eikä mahtuisi laukkaamaan muiden takana kunnolla. Ja toinen syy oli tietysti se, että näytin muille heille uuden maaston ja takaa olisi ollut metsä polulla hankala huudella reittiä.

Maasto sujui hyvin ja päästiin menemään kaikki askellajit. Loppu matkassa Donskin ymmärryksen yli meni kun Valde ravasi viereen, joten neiti tamma päätti huomuttaa takajaloilla minne herra kuuluu(vaikkei herraan osunutkaan). Viesti meni Valdelle nopeasti perille ja Donski sai pitää paikkansa kärjessä. 

Sports Tracker ei ainakaan huijaa vauhdissa.. :D

Maastossa aika meni nopeasti ja matkaakin kertyi reilu 11 kilometriä. Lopuksi otettiin hevosilta varusteet pois ja tietysti minun täytyi lahjoa Donskia nameilla, joita se himoitsi jo ennen ratsastusta housujeni hajun takia(namit oli housujeni päällä kaapissa). Päästettiin hevoset laitumelle tarhan kautta kietäen, jotta saatiin Hulina ja Tiana mukaan.

Täytyy taas vaan todeta, että Donski on kyllä paras asia lähiaikana mitä on mulle on tullut vastaan! Tavallaan olen tyytyväinen ettei muut ole innostuneet Donskista samalla tavalla kuin minä, joten tallipäivinäni sen ratsastus jää yleensä minulle. Toisaalta taas olisi kiva, että Donski pääsisi liikkumaan enemmän ja sen kunto pääsisi kasvamaan. 

Toinen osa keskiviikkoa

Keskiviikon postaus on kahdessa osassa järjettömän kuvamäärän takia. Ensimmäiseen postaukseen kuuluu kahden ensimmäisen hevosen ratsastus ja tähän seuraavat kaksi. Joten jos et ole vielä lukenut edellistä postausta kannattaa kurkata se läpi ennen tämän lukemista!

Haettiin Saran kanssa laitumelta Hulina ja Fraula. Sara sai Fraulan hoidettua jo kokonaan itse, joten pystyin keskittymään kaikkeen vähemmän oleelliseen Hulinan kanssa kuten letittämiseen. Letitin myös Fraulan harjan, koska tiesin nousevani hetkeksi senkin selkään enkä pidä ratsastaessa siitä, että harja hulmuaa vapaana ja sotkeutuu käsiin. Alkuun noustiin molemmat poniemme selkään minä Hulinan ja Sara Fraulan.

Sara & Fraula

Menin Hulinan kanssa estejalustimen mitoilla, koska viimeksi sain jalat hieman kipeäksi hypätessä, joka johtui melko pitkästä este tauosta. Ajattelin sen tekevän itselleni ihan hyvää, koska täytyy minun pohkeen paikka ja muut nomaalit asiat kyetä tekemään lyhyemmälläkin jalustimella. Hulina oli reippaalla tuulella, mutta kiinnostus eteenalas jutuista oli lähes täysi nolla.

Saralla ja Fraulalla meni hyvin vaikka Fraula olikin turhan reipas. Muutama asennon muistutus auttoi heidän työskentelyään. Sara teki Fraulalla aika paljon käyntityöskentelyä ihan vain totutellakseen taas pitkän tauon jälken Fraulan selkään. Ravissa kevennys sujui jo hyvin kun sen oli kerrannut jo Valdella. Sara on tosiaan ratsastanut vasta vain muutamia kertoja ja kaikki kerrat meillä, mutta rohkeasti yrittää ja muistaa opitut asiat hyvin sekä kuuntelee neuvot ilman vastaväitteitä.

Nousin itse välissä Fraulan selkään ottamaan sen kanssa laukat. Ensin tein hetken ravissa töitä, että sain Fraulan kuulolle ja rauhallisemmaksi. Kun meno oli hallittua nostin laukan ja tein laukassa hetken itseni kanssa töitä, jotta sain istunnan hallitummaksi. Riittää kun Fraulalla ei mene vähään aikaan, laukkaan on heti hankalampi päästä istumaan kunnolla.

Hetken laukkojen ja ravien jälkeen nousin vielä hetkeksi Hulinan selkään. Mentiin vain vähän ravia ja sitten loppukäynnit. Hulinan jälkeen keskityin neuvomaan Saraa ja napsimaan Sarasta ja Fraulasta kuvia. Sara ja Fraula ravailivat vielä vähän ja ottivat sitten loppukäynnit. Hoidettiin hevoset pois ja vietiin laitumelle, jossa oli tarkoitus harjata Tiana. Harjaus tuntui tosin mahdottomalta, koska paarmoja oli ihan hirveästi, eikä Tiana kyennyt olemaan hetkeäkään paikoillaan vaan spurttaili ja hyppi tasajalkaa potkiakseen paarmoja pois. Harjan ehdin harjata, mutta en viitsinyt riskeerata itseäni Tianan jalkojen alle.