maanantai 24. heinäkuuta 2017

Viiden vuoden jälkeen

Keskiviikko aamuna saavuttiin tallin pihaan puoli kahdeksan aikaan ja Miia oli mukana. Miia siis kävi mun kanssa ratsastamassa pidemmän aikaa siinä 2012 vuoden paikkeilla ja lopetti oman hevosen tuoman ajanpuutteen takia. Nyt lähes viiden vuoden jälkeen saatiin aikataulut sopimaan yhteen ja saatiin Miia muidenkin hevosten selkään. Aloitettiin Hulinan ja Fraulan haulla tarhasta, joka oli taas pitkän ajan jälkeen onnellinen jälleennäkeminen Miian ja Fraulan välillä. Tietysti Tiana piti huolen, että hänelle uusi ihminen huomaa hänet hyvin. Tosin voiko hevosta olla huomaamatta jos se kävelee selässä kiinni, turpa naamassa hamuillen hiuksia? Epäilemättä ei voi, onhan se ensin tösi söpöä, mutta pidemmän päälle jo häiritsevää. Se valkenikin Miialle jo Fraulan pihaan talutuksen aikana, kun Tiana pörräsi ympärillä kuin nälkiintynyt paarmaa.

Viimein saatiin ponit puomille ja aloitettiin harjaus. Miia poti kulttuurishokkiaan hevosen vaihtuessa omasta 170cm pieneen 145cm Fraulaan ja aloitti stressaamisen siitä kuinka muita hevosia ratsastetaan. Ehkä useammin kuin kerran viidessä vuodessa olisi hyvä käydä muidenkin selässä. Kun harjailut oli hoidettu ja hevoset varustettu noustiin selkään ja lähdettiin kävelemään isolle laitumelle.

Kuva viime kerralta kun Inka oli mukana!


Hulina oli pitkästä aikaa tahmea, eikä vastannut apuihin niin kuin normaalisti. Päädyin Hulinan kanssa siihen, että tappelisin turhaan ja menettäisin hermoni kun yhtä hyvin voin pyytää ponilta käynti ravi humputus tehtäviä ja pitää hermoni samalla auttaen Miia Fraulan kanssa. Lopuksi homma menikin siihen, että seistiin Hulinan kanssa keskellä peltoa antaen neuvoja, joista selkeästi oli hyötyä, ainakin henkisesti.

Päädyttiin Miian kanssa siihen, että tutustuu vain rauhassa Fraulaan vaatimatta siltä mitään muuta kuin perus apuihin vastaamista. Homma osoittautui siihen, että pitkällä ohjalla Fraula rentoutui huomattavasti verrattuna hyvin tuntumalla olevaan. Syy varmaan oli se, että Miia uskalsi silloin itse antaa kroppansa rentoutua ja käsi pysyi paremmin paikoillaan. Laukka oli ainoastaan henkinen ongelma, jota jälkeenpäin jo naurettiin.

Kun tammat oli työnsä tehnyt pääsi Valde ja Donski vuorostaan töihin. Valden kiinni saamiseen meni hetken aikaa ja samalla Donski esitteli irtojuoksutuksen taitojaan(juoksi Valden mukana karkuun, mutta lähelle mennessä jäi ympyrälle kulkien ääniapujen mukaisesti). Saatiin kyllä nauraa Donskille, mistä se mahtoi kehittääkkin ympyrällä juoksentelun vaikka kaveri seisoi rauhassa paikoillaan. Hain leipää avuksi ja Valde oli välittömästi yhteistyöhaluinen kun ruoasta oli kyse. Kun pienen operaation jälkeen hevoset oli kuin olikin puomilla päästiin aloittamaan harjaus. Donski oli taas oma prinsessa ponini ja pääsi pukeutumaan vaaleanpunaisiin. Suojat tosin vaihtui punertavista mustiin. Niitäkään ei ihan välttämättä Donskin kanssa enään tarvitsisi, mutta olen jo valmiina kuplamuovin ja styroksin avulla suojaamaan pikku prinsessan joka puolelta. Eli Paula voi henkisesti varautua mun päähänpistoihin. Kuvan suojat ja bootsit mulla on harkinnassa ja korvahuppu nykyisen kaveriksi olisi myös hankinta listalla.
https://www.hooks.fi/hevonen/hevosten-varusteet/suojat-pintelit/jannesuojat-jester-fairfield-2?att=UG9uaQ== 

https://www.hooks.fi/hevonen/hevosten-varusteet/suojat-pintelit/bootsit-jester-fairfield?att=Uw==


Kun operaatio prinsessa ja sen mies oli valmiita ja päästiin nousemaan selkään koki Miia vahvaa henkistä yhteyttä Valdeen (, joka oli hyvin tylsistyneellä tuulella). Yhteyden syyhän oli se, että molemmat ovat yhtä kyllästyneen oloisia elämäänsä ja nälkäkin tuppaa olemaan aina. Se olikin hyvä syy olla heti mielissään ratsustaan! Lämmittelynä meillä oli reilun viiden kilometrin maasto, jossa sain kokea suurena yllätyksenä, että Donski oli melkein hidas! Olin ihmeissäni, mutta hyvin iloinen, koska Donski vastasi hyvin apuihin ja kulki juuri minun määräämääni tahtia. Lopulta kun päästiin kentälle ja aloitettiin pienen ristikon hyppääminen oli Miialla taas aloittamisen paineet. Tietenkin kun esteistä on ollut useampi vuosi taukoa ja nyt istui lähes vieraan hevosen selässä. Alkupaineiden jälkeen homma alkoi rullaamaan omalla painollaan. Donski pisti parastaan varsinkin laukassa ristikkoa tullessa. Isoimpana yllätyksenä tietysti se, että pikku prinsessa loikkasi kevyesti lähes metrin yli. Isompi este tultiin vain muutama kerta ja jätettiin se muhimaan meidän kummankin päähän.
(Pahoittelut postauksen kuvien laadusta Paulan digikamera ja sade ei ole laadukas yhdistelmä)



Donskin kanssa en saanut kuvia kun Paula ehti paikalle juuri kun vuorossa oli hevosten vaihto ja pakko sanoa, että en ollut ihan elementissäni Valden selässä. Valdella en ole kuitenkaan pahemmin mennyt vaan keskittynyt enemmän muihin hevosiin, joten en osaa vielä olla sen selässä niin sanotusti kotoisasti ja antaa sille sen vaatimia apuja. Kaikessa oli vähän hakemista ja pystynkin ylitys teetti ongelman = en saanut hevosta riittävästi eteen, päätin että ei päästä yli ja suurinpiirtein lopetin yrittämisen sillä hetkellä kun olisi pitänyt tehdä viimehetken valmistelut ja pyytää hevosta aktiivisemmaksi. Tietysti aloin jo olla hieman väsynyt niin kuin Valdekin, mutta se ei silti riitä syyksi. No ainakin näin jälkeenpäin se tuotti hyvää ajatustyötä, joka ehkä valmistelee ensi kerran hyppelyihin minut vähän paremmin ja jaksan yrittää loppuunasti luovuttamatta viime hetkellä.




Tulevalla viikolla tulee vielä yksi tai kaksi postausta, jonka jälkeen suuntaan viikoksi isoseksi. Leiri päättyy joskus 4 päivä ja 6.8 on pikkuisten konffiksen vietto ja heti sieltä päästyäni suuntaan tallille yöksi vahtimaan ja hoitamaan eläimiä. Toivonmukaan saan jonkun raahattua mukanani, jolloin aika ei käy yksin pitkäksi. Nyt muutaman ihisen kommenttien mukaan mennään tallirutiini ja hevosten esittely/miete postauksilla. Niitä tulee satunnaisesti silloin kun minulta liikenee ylimääräistä aikaa niiden kirjoittamiseen.

Miia ja Donski

Miia ja Donski

10 kommenttia:

  1. Valde hyppää yllättävän hyvin! :o Oon sen ensisem vuokraajan blogist luullu et se ois jotenki vaikee hyppää ? Mut kivsu postaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hyppää ihan kivasti kyllä :) Valde on helppo ainakin tähän mennessä joka tilanteessa. Kiitos :)

      Poista
  2. Onko Valde siis teijä oma? Ja onks teille tulos uus hevone ku kattelet tollasii varusteit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valde on meillä kesän ainoastaan ja menee sitten takaisin kotiinsa, vaikka mieluusti pidettäisiinkin ruuna, kun sellainen on etsinnässä :) Ja varusteita katselin Donskille

      Poista
  3. Kiva postaus eiks omatekosii esteit oo vähä hankala hyppii? Ku mite tollasee saa linjan katottuu ku puomi on epätasane ja päät eri korkeuksil?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se joskus vähän haastvaa, mutta hyvin opettavaista! En varmaan osaisi enään hypätä normaaleita esteitä :D

      Poista
  4. Tää sun blogi on kiva :) kui pitkää oot kirjottanu tätä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja useamman vuoden aktiivisen epäaktiivisesti :)

      Poista
  5. Ihanat noi suojat ja buutsit! :o Sun blogist saa kivoij vinkkei ja menee kyl noi samat meijän pollelle hankintaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on tekis niin mieli ostaa! Kiva kuulla :)!

      Poista