maanantai 4. joulukuuta 2017

Dressage poni

Launtaina katselin iloisesti ulos kun oli niin kaunis ilma ja luntakin! Kuinka ihana maastoilu keli olisi ollutkaan. Samaa ei voinut sanoa sunnuntaina kun menimme Jennan kanssa tallille. Satoi jatkuvasti, oli jäistä, loskaista ja hämärää. No ei siinä muu auttanut kuin hakea Tiana ja Fraula puomille, hoidettavaksi ja varustettavaksi. Ratsastettiin Jennan kanssa kentällä Tiana ja Fraula puoliksi. Menin ensin Tianalla, joka oli vähän kummallasilla tuulella, ehkä Hopen läsnäololla ja kentällä pyörimisellä oli jotain vaikutusta Tianan keskittymiseen. Tianan kanssa sujui kuitenkin ihan kivasti sekä Jennalla ja Fraulalla näytti homma sujuvan.






Vaihdettiin hevoset ja siirros hitaasta reippaaseen on aina yhtä järkyttävä. No hetken rauhoittelun jälkeen Fraula myöntyi kohtaloonsa ja rauhoittui. Paula kävi kentällä laittamassa muutaman puomin ja pikku ristikon, joita sitten mentiin. Puomeista Fraula sai alkuun virtapiikkejä, mutta ymmärsi rauhoittua kun ei päässyt kovempaan vauhtiin. Pienilläkin esteillä Fraulalla alkaa yleensä kaahotus ja ohi juoksu, mutta tällä kertaa tamma hidasti hienosti heti esteen jälkeen eikä touhunnut omiaan! Hieno Kapu!



Seuraavana vuorossa oli dressage poni Hulinan ratsastus puoliksi, joka starttasi vuorollani. Poni käynnistyi parinkymmenen minuutin ratsastuspaikan etsinnän jälkeen. Päädyttiin märälle laitumelle, jossa lyhyt, tasainen ruoho oli Hulinalle mieluisin paikka liikkua. Mieluisuus räjähti vissiin ponin päässä ja jokin viisari meni hitusen vinoon aina välillä. Meno oli varmasti mielenkiintoisen näköistä kun leikittiin dressage ponia eli muillekkin tiedoksi; Dressage ponin tulee osata matkia kirahvia, kengurua, arabia, laukkaratsua ja ihan perus Hulinaa.

Minä en liiku PISTE.







Viimeisenä oli operaatio Hope. Alkuun yritettiin saada Hope kiinni ihan normaalisti, mutta neitokainen arkailee liikaa antaakseen kiinni. Joten päädyttiin liinan, aidan ja kolmen hengen voimin saamaan se paikoilleen, jossa raukka tärisi ja puhisi. Heti kun liina napsautettiin kiinni Hope rauhoittui. Paula talutti neitokaista muutaman kierroksen kentällä, jonka jälkeen menin jatkamaan taluttelua. Hope kulki nätisti vierellä, pysähtyi silloin kun minäkin ja raviakin otettiin muutaman kerran pitkä sivu, tosin minä sain juosta kun neito lönkötteli eteenpäin.



Hope oli hieman ihmeissään, että mitä tää tällänen on, että vaan mennään kenttää ympäri eikä muuta ja sitten vielä pysähdytään keskelle kenttää harjailemaan? Hope oli oikein mallikkaasti, nosti kaviot hienosti ja seisoi muutenkin rauhallisesti paikoillaan. Ainoastaan pää oli neitokaiselle liian herkkä paikka lähteä koskemaan ensi kerralla. Lopuksi Jenna vielä talutti Hopea hetken, jonka jälkeen oli kotiin lähtö lampaiden, kanojen ja pupun ruokinnan jälkeen.