Lauantai tallilla, kuulumiset ja koeratsastus!

Nyt vuorossa lauantain osuus postauksesta. Heti alkuun voi varautua, melko pitkään kuvien täyttämään postaukseen!

Lauantaina nousin sängystä kahdeksan aikaa ja söin aamupalan. Paula pyysi ratsastamaan Fraulan, joten pian lähdinkin jo hakemaan Fraulaa tarhasta puomille. Fraulan harjaamiseen kului vähän odotettua kauemmin, koska Tianan piti välttämättä päästä harjaus hommiin mukaan. Harjailinkin siinä samassa myös Tianan harjan.

Kuvat ©Paula

Nousin puomin luona selkään ja käänsin Fraulan kentälle. En tahtonut yrittää Fraulan kanssa liikaa, koska en ole pitkään aikaan mennyt Fraulalla kunnolla tai siis tosissani siten, että olisin varsinaisesti itse jotain töitä tehnyt. Tehtiin perus ravi-käynti siirtymisiä ja ympyröitä, jolloin Paula meistä tuli napsimaan kuvia. Mulle Fraulalla ratsastus oli aika kulttuurishokki varsinkin ensimmäisen laukan kohdalla.

Nyt mennään jo aika selkeästi luotilinjan takana :/

En osannut istua yhtään laukassa vaan tuntui, että poukkoilin, mihin sattuu ja laukat vaihteli ristilaukan, oikean laukan ja vasemman laukan välillä suunnasta riippumatta. No ehkä me se vielä joskus opitaan? Jos vaikka viitsisin vähän useammin nousta Fraulan selkään vastedes. Loppuun otettiin vain loppuravit ja käynnit, jonka jälkeen purin Fraulalta varusteet, huuhtelin sen ja päästin tarhaan piehtaroimaan.

Lämmin päivä mahdollisti Hulinan uittamisen, joten Fraulan jälkeen kävin vaihtamassa collarit jalkaan, koska ratsastushousuja en ollut valmis uhraamaan. Hulinaa hakiessa kävin katsomassa Donskia, joka makasi pihatossa kipeän jalkansa kanssa. Hulina makasi Tianan kanssa toisessa pihatossa ja minut nähdessään kellahti kunnolla kyljelleen. Selkeästi neiti ei innostunut näkemisestäni tai siitä tiedosta, että joutuisi lämpimällä töihin. Niinpä kävelin Hulinan luo, otin kiinni ja yritin houkutella nousemaan, mutta reaktio oli suurin piirtein silmien kiinni laitto ja tuhahtaminen. Tyydyin hoitamaan Hulinan toisen kyljen ja kaksi jalkaa makuu asennossa, jonka jälkeen houkuttelin neidin ylös porkkanoiden avulla.

Lopulta Hulina suostui yhteistyöhön ja sain sen hoidettua loppuun. Laitoin satulan ja suitset, jonka jälkeen oltiin valmiita lähtemään pellolle. Pellolla käytiin taas ainoastaan askellajit läpi ja suunnattiin lähempään uittoaltaaseen, koska siinä on mahdollisuus päästä toisesta päästä ylös ja uida eikä vain kahlailla. Hulinalla oli vähän pidempi alkukankeus mennä veteen, joten minä hiippailin ensin "ranta" vedessä sukkasiltani ja hetkeä myöhemmin se vesi ei enää ollutkaan niin pelottavaa Hulinasta. Veteen oli kertynyt ärsyttävän paljon kaikkea kasvillisuutta pintaan, joka takertui suitsiin, housuihin ja harjaan kiinni, joten noustessa meillä oli kiva vihertävä koristus.

Tiistaina lähdettiin kolmen aikaan ajamaan kohti Kouvolaa. Käytiin kokeilemassa suokki ruunaa, joka olikin meille liian pieni ja siro sekä kesäihottuman loimittaminen tuottaisi lisä työtä. Kokeiltiin kuitenkin selästä muuttuisiko mielemme, mutta ei tainnut kenelläkään pää kääntyä. Alkuun Milla nousi selkään ja sitten minä. En osannut ratsastaa kyseistä ruunaa laisinkaan, olin ihan hukassa apujeni kanssa enkä saanut pohjetta kiinni. En tiennyt miten päin istua ja olla, joten näytin varmaan aikalailla sähläävältä katastrofilta.

Suokki kuvat ©Milla!

Varsinkin laukka vasempaan kierrokseen oli ihan toivotonta. Ja ei en syytä hevosta tästä, vaan tiedostan täysin oman ongelmani eli sen, että en tietyillä hevosilla saa noston jälkeen laukkaa ylläpidettyä, vaan jään joko jäkittämään ohjasta tai "heitän" ohjat pois. Donskin ja Hulinan kohdalla minulla ei ole minkään laista ongelmaa laukan kanssa, toki kehitettävää löytyy, mutta Fraulan ja Valden kohdalla on vielä hyvin paljon kehitettävää. No katsotaan, mihin tämä tästä menee.

Tosiaan ruuna oli oikein kiva ja yritteliäs, mutta ei tuntunut yhtään ainakaan minun tyyliseltä hevoselta. Myös hevosen mahdollinen ostaja ehdokas käväisi selässä ja olimme kaikki aika samalla linjalla. Etsintä jatkuu!

Perjantai tallilla

Postaus on taas jaettu kahteen osaan eli perjantaihin ja lauantaihin!

Perjantaina Vesa heitti minut tallille viiden aikaan ja jäi hetkeksi latailemaan puhelinta. Lähdettiin ulos samalla oven avauksella; Vesa kotiin ja minä tarhaan hakemaan Valdea. Valde antoi nätisti kiinni ja lähti mielellään mukaani. Vein Valden tarhan puomille ja hoidin kaikessa rauhassa, letittäen sen lyhyen harjan ja tarkastaen sen silmän Paulan kanssa. Kun ruuna oli hyvin hoidettu, varustin sen ja nousin selkään.

Aloiteltiin kentällä ihan vain käynnissä pitkään kävellen ja taivutellen. Sain aika kivan tuntuman Valdeen käynnissä, joten siirsin raviin, tosin keventelyt jäi vähälle jalustimen mitan takia. Enemmän este ihminen koulusatulassa oikean mittaisella jalustimella ei ainakaan todennäköisesti ollut järin kaunis näky. Tuntui oudolta pitää niin pitkää jalustinta ja varmaan sen takia jalkani oli jatkuvasti aivan liian edessä.

Tein ravissa paljon työskentelyä ympyröillä ja keskityin kulmien ratsastamiseen(ainakin niin pitkään kun muistin). Tein paljon siirtymisiä, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Aloitin pitkällä sivulla pysäytyksellä, peruutuksella ja siitä suoraan raviin siirtymisellä. Tehtiin lyhyelle sivulle voltti käynnissä ja voltin jälkeen siirryttiin lyhyen sivun keskellä raviin. Toisella pitkällä sivulla pelkkä pysäytys, siitä raviin ja lyhyelle sivulle pääty-ympyrä ravissa jatkaen aina pitkän sivun keskellä pysäytykseen ja peruutukseen. Itse tykkäsin tästä simppelistä harjoituksesta, joka tosin sai vatsalihakseni huutamaan ja jalkani itkemään kun jouduin niitä kerrankin käyttämään. Kaikki meidän tammat on niin reippaita, että pohje avut saa olla hyvin kevyet kun taas Valdea sai välillä oikeasti huomauttaa. Kamalaa kun joutuu jotain kerrankin tekemään! 

Kuvien aikana mentiin vain epämääräisesti kierros eteenpäin ajateltuna kenttää ympäri, jonka jälkeen otin laukat ihan vain isolla ympyrällä. Jostain syystä laukassa en osannut asettaa, taivuttaa enkä istua ollenkaan niin kuin pitäisi. Olin aivan ihme asennoissa joita näin jälkeenpäin ihmettelen suuresti. Mentiin tyylillä Viivi matkustaa ja Valde puksuttaa eteenpäin. No ainakin löytyi joku asia, jota on todella harjoiteltava! Käytiin maastossa kävelemässä loppukäynnit ja menin tarhan puomille purkamaan Valden. Valde sai tarhaan seurakseen kaikki tammat, koska oli lämmin päivä ja Paula ajatteli, että olisi kivempi, että kaikki pääsisivät ötököitä piiloon pihattoon.

Missä asetus, kokoaminen ja istunta?

Nappasin Hulinan mukaani tarhan ulkopuolelle, hoidin ja lähdin ilman satulaa liikkeelle. Ajattelin ensin lähteä maastoon, mutta päädyttiin pellolle ottamaan kaikki askellajit läpi ja sitten pulikoimaan! Hulina kulki reippaasti, eikä taistellut apuja vastaan vaan kuunteli kivasti. Kun olin tyytyväinen käveltiin ison laitumen uittoaltaan luo ja Hulinaa ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa kun se seisoi jo vedessä polvia myöten. Pyörittiin uittoaltaassa hetken aikaa ja poni olisi sinne mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta itse en pahemmin nauttinut lähteen kylmästä vedestä. Tietysti ponin into tarttui minuunkin ja käveltiin tyytyväisin mielin takaisin tallille.

Kuva lauantailta toisesta uittoaltaasta, joka ei tänä vuonna ole ollut kuin koirien käytössä.

Illalla en tehnyt mitään ihmeellistä ja menin ajoissa nukkumaan, jotta seuraavana aamuna jaksoi nousta ajoissa ylös. Lauantain osuus tulee alkuviikosta, instagramista voi seurata myös kuvien muodossa mitä tallilla tapahtuu(varsinkin huomenna)! @team_tammat_ 

Vahtina maanantai

Aamulla heti aamupalan jälkeen lähdettiin Hugon kanssa viemään myös kanoille aamupalaa. Katsottiin ensin pikaisesti, että tiput ja kana olivat pienemmässä tallissa kanalassa kunnossa ja jatkettiin ison luo. Avattiin ovi ja meitä kohtasi järkyttävä näky. Kuolleita kanoja makasi ympäriinsä ja kaksi kanaa ja yksi kukko istuivat inahtamatta orrella selvästi järkyttyneinä.

Palasimme hyvin nopeasti ulos tarkistamaan, että Taisto kani oli hengissä ja onneksi oli! Otin nopeasti puhelimen käteen ja soitin naapurin sedän hätiin ja ilmoitin välittömästi Paulalle. Naapurin setää odotellessa laskettiin useaan kertaan kuolleiden määrä ja niitä oli reilu kymmenen siihen mennessä. Naapurin sedän tultua tuli varmistus, että kyseessä ei ollutkaan kärppä vaan ennemminkin hilleri. Muutama kana oli hengissä ja muilta oli imaistu veret tai tapettu ihan vain tappamisen ilosta.

Kuolleiden pino :(

Järkytyksen vähän laannuttua alkoi operaatio kuolleet säkkiin ja elävät turvaan. Juoksin sisälle laittamaan meidän huoneen kuntoon Taistolle valmiiksi ja juoksin takaisin ulos hakemaan Taiston mukaani. Tulin taas vauhdilla takaisin auttamaan Hugoa kanojen ja kukon kanssa, tosin apuni oli ennemminkin ovivahtina oloa. Myöhemmin kukko ja kanat siirrettiin pikku kanalasta autotalliin niille pikaisesti laitettuun saluunaan.

Hyvin innokkaan näköiset ratsut.

Kahdentoista aikaa lähdin tallilaisemme kanssa hakemaan Donskia ja Valdea laitumelta, mutta Donski oli oudon vastahakoinen lähtemään. Kun hevoset oli valmiita noustiin selkään ja lähdettiin käppäilemään maastoon. Donskin askellus tuntui heti oudolta ja pian käännyttiinkin jo takaisin, koska outo askellus paheni ja Donski ontui jo selkeästi kun päästiin pihaan. Huusin heti Paulan katsomaan ja huomattiin, että etujalassa on selkeästi jotain, koska Donski ei mieluusti nostanut jalkaa ja laski sen vauhdilla alas.

Seuraavana päivävä kanojen joukkomurhan takaa paljastui minkki, joka oli mennyt loukkuun itse tappamansa kanan ruhon perään. Onneksi minkki jäi kiinni ja loput kanat jäivät henkiin, tosin vielä loukutellaan jos niitä sattuu tupsahtamaan pihapiiriin lisää.

©Hugo 

©Hugo

Eläin vahtina sunnuntai

Sunnuntai maanantai välinen postaus jakaantuu kahdeksi, koska illan aika ei riitä molemmista päivistä kirjoittamiseen. Maanantain postaus tulee viikon loppu puolella ja sitä en suosittele herkimpien lukemaan.

Sunnuntaina mun aamu alkoi puoli yhdeksältä kirkossa pikkusten konfirmaatiolla ja siitä Mäntsälän kotipizzaan isosten ja ohjaajien kanssa syömään. Matka jatkui muutamaan paikkaan laulamaan, jonka jälkeen poikaystäväni Vesa tuli hakemaan mut kesken laulu kierrosta, että päästiin ajoissa tallille.  Kannettiin ensimmäisenä mun kassit sisälle ja odoteltiin hetki sateen loppumista. Aloin vaihtamaan juhlamekkoa ja korkkareita jalasta ratsastusvaatteisiin ja pian välähtikin, että kypärä ja hanskat oli reilu viikko sitten jätetty laitumelle. Ei muuta kun hakemaan.

Matkalla laitumelle Hugo liittyi seuraan ja auttoi mua tavaroiden kannossa, jotta pystyin hakea Valden samalla matkalla puomille hoidettavaksi.Valden kanssa hoito sujui hyvin niin kuin aina ja pompin jo etupihan puomilla selkään. Hugo nappasi kameran matkaan ja käveltiin kolmin kentälle. Vesa napsi meistä kuvia kun humputeltiin Valden kanssa menemään.

Aloiteltiin alkuun ihan vain pitkällä ohjalla uraa pitkin molempiin suuntiin useamman kierroksen verran. Hiljattain aloin keräämään ohjaa tuntumalle ja ottamaan rentoa ravia molempiin suuntiin pääty-ympyröiden kanssa uraa seuraten. Valde tuntui olevan vähän jäykkä tai sitten en vain saanut sitä ratsastettua rennoksi kovin nopeasti. Lisäsin siirtymiset käyntiin pitkille sivuille ja toiseen päätyyn tein voltin käynnissä.

Kun Valde oli vähän vertynyt kyljistään ja alkoi liikkua hitusen paremmin otettiin parit pohkeenväistöt käynnissä ja sitten ravissa, koska ravissa se on jostain syystä mulle yleensä helpompaa. Tosin Valden kanssa ei mennyt väistöt ihan putkeen enkä tiedä ymmärskö se ihan mikä oli homman nimi, mutta yritti se ainakin ja muutama askel saatiinkin.

Tein vielä hetken harjoitusravissa töitä tai toisin sanoen töitä itseni kanssa, jotta sain jonkun näköisen istunnan kaivettua esiin. Olen yllättävän tyytyväinen, että sain edes tuon näköisen istunnan vielä itsestäni kaiveltua. Seuraavana päivänä kyllä vatsalihakset kiitti vaikka Valden ravi onkin kohtuu kiva istua enemmän koottunakin. Ehkä kuitenkin kaivellussa asennossa pysyminen vaati eniten kovaa aivotyöskentelyä ja siihen asennoitumista "ennen kuin ei hyvältä tunnu en lopeta".

Vähän erikoinen tarkennus tässä kuvassa? Pistetään silti kun ainoa laukka kuva!

Loppuun otin molempiin suuntiin kentällä kierroksen laukkaa ja annoin ruunan Hugon käsiin. Siirryin itse laukkojen aikana haetun Donskin luo. Hugo otti muutamat ravit Valden kanssa ja käveli loppu käynnit sillä välin kun hoidin ja varustin Donskin. 

Nousin Donskin selkään ja Hugo lähti purkamaan Valden. Aloitin Donskin kanssa samalla tavalla kuin Valden, mutta pohkeenväistöt jätin pois ja tilalle otin puomit. Tultiin puomeja alkuun käynnissä ja Donsille tuntui olevan ylitsepääsemätön idea, että puomin yli voisi ihan vain kävellä. Muutaman toiston jälkeen käynnissä mentiin jo kiltisti ilman ylimääräistä pomppua, joten kokeiltiin samaa ravissa. 

Ravissa ongelma oli taas sama, joten päädyin soveltamaan mielessäni "Jos laitan useamman ravi puomin peräjälkeen Donski ei voi hypätä niistä jokaista". Ja niin siinä kävikin. Ensin neiti yritti tomerasti hypätä jokaisen yli ja pidätteiden ja muutenkin yhtälön mahdottomuuden ansiosta parin toiston jälkeen työ oli enään saada askeleet sovitettua ja ravin tempo säilymään tasaisena.

Puomeissa siihen pisteeseen päästyämme, että olin tyytyväinen lähdettiin ottamaan laukat tielle. Matka tössäsikin nopeasti kun huomasin, että yksi meidän kanoista ja kaksi tipua oli keskellä tietä. Huusin Hugon ja Vesan paikalle houkuttelemaan kanaset takaisin tarhaansa. Nostin laukan riittävän matkan päässä kanasta ja tipuista, jotten niitä säikyttänyt. Pitkään ei keretty laukata kun otin Donskin jo raviin, koska mietin koko ajan kanaa ja tipuja tiellä. Otin loppu ravit ja riittävän reilun mittaiset loppu käynnit ja palasin tallille.

Hoidin Donskin pois ja vein takaisin laitumelle kaverieden seuraan. Siitä kipitinkin reippaasti Hugon ja Vesan luo kanalaan ja siitä mentiin yhdessä sisälle. Hetkeä myöhemmin Paula soitti ja Hugo varmisti, että kai tipuja oli kaksi eikä kolme, mutta kolmehan niitä oli. Eihän siinä muu auttanut kun lähteä yökkärissä juoksemaan aitaukseen vielä kertaalleen laskemaan tipujen määrä ja siitä vauhdilla tien puolelle etsimään kadonnutta tipua.

Ei mennyt montaakaan minuuttia kun Hugo näki ensin pienen pitkän eläimen livahtavan ohitsemme ja oletimme sen olevan kärppä. Niinpä käytiin laittamassa kana tipuineen pieneen pihattoon/koppiin ja siihen kunnon verkko viritys. Verkkoa viritellessä myös Vesa näki kärpän. Hetken päästä Vesa lähtikin kotiin ja me jäätiin Hugon kanssa sisälle istuskelemaan kun naapurin setä kurvasi pihaan muutaman loukun kanssa. Pistettiin loukkuihin nakit kun muutakaan ei kiireellä keksitty. Yhteis päätöksellä laitettiin loput kanat kanalaan yöksi ja ovi kiinni, jottei Kärppä pääsisi sinnekkään vierailemaan vaan jäisi loukkuun.

Mentiin nukkumaan ja...