Kun kuski ei osaa

Perjantaina olin tallilla kolmen aikaan ja lähdin melkein heti hakemaan hevoset laitumen reunalle, että ne olisi siitä helppo yksitellen ottaa liikutettavaksi. Otettiin ensin Fraula ja Valde. Yksi tallilainen hoiti Fraulan ratsastuksen ja itse aloittelin taluttamalla erästä tyttöä Valdella. Jonkin ajan kuluttua nousin itse selkään ja lähdettiin Fraulan ratsastajan seuraksi lyhyelle maastolle, Palattiin pellolle ja heitin jalustimet kaulalle, jotta sain hieman tasapaino treeniä, jota todella tarvitsisin.

Ratsastin kaikki askellajit rauhassa läpi ja vasemman laukan nostoja jouduttiin tekemään muutama ennen kuin laukka nousi kunnolla pyynnöstä. Sitten päästiinkin aloittamaan esteillä. Tultiin ensin kaikki esteet yksittäisinä, että saatiin vähän tuntumaa hommaan. Kuskin painopiste heitteli missä sattui ja istunta oli muutenkin aika järkyttävää katsottavaa näin kuvista katsottuna. Koulusatula ei tietenkään ollut mikään paras vaihtoehto, mutta ainakin tietää mitä todella tulee taas kehittää.

Esteistunta mulla on nyt aivan hukassa ja toivottavasti pääsisin sitä taas kehittämään. Aikasemmin ei ollut ongelmaa hypätä metriä ilman satulaa, kun taas nykyään istunnan kannalta pienikin este tuottaa hankaluuksia. Selässä en edes tajua kuinka pahalta mun asento näyttää eikä "isommankaan" esteen ylimeno tuota ongelmaa, mutta jos asento on aivan jotain muuta kun pitäisi niin se on saatava paremmaksi ennen kuin niitä isompia esteitä hyppelee.

Kuvien kohdalla kuten jo huomaa en valinnut niitä onnistuneimpia, joissa asento on vähän sinne päin vaan tahdon antaa tänne itselleni myöhemmäksi selattavaksi realistisen kuvan asennostani ja siitä kuinka ratsastus oikeasti sujui. Mutta täytyy olla ylpeä Valdesta ja siitä, että se ylitti esteet mukisematta vaikka ne olivatkin varmasti erilaisia mihin se on tottunut, meillä kun ei perus estekalustoa ole, mutta ainakin erikoisesteet tulee tutuksi!

Pitkään ei Valden kanssa hypätty, koska oli lämmin ilma ja tarkoituksena ratsastaa vielä kaksi tammaa. Valde pääsi tarhaan ja Hulina hoidettavaksi. Varustin Hulinan ja menin sen kanssa pellolle. Käytiin kaikki askellajit läpi ja Hulina tuntui todella hitaalta pohkeelle. Poni reipastui hieman kun kuljettiin esteiden lähistöltä, mutta ei silti ollut sellainen vauhdiltaan kuin yleensä, joka johtui melko varmasti ilmasta.

Hulina meni hyvin kaikesta yli niin kuin yleensäkkin, mutta oma pituuteni alkaa häiritä ei välttämättä niin paljoa ponia kuin itseäni. Onneksi en tästä enää kasva ja toivon, että oppisin tällä pituudella ratsastamaan Hulinaa uudestaan oikein hyvässä asennossa. Hulina reipastui aina vähän ennen estettä ja esteen jälkeen hyytyi. Kuitenkaan Hulinan kunto ei ole tällä hetkellä mikään järjettömän hyvä, joten sekin tulee ottaa huomioon. Hulinan kanssa ei valitettavasti saatu muita kuvia. (©Paula)

Viimeisenä oli Donski ja odotin mielenkiinnolla mitä sen kansssa mahtoi tulla esteistä tällä kertaa. Aloitettiin ihan perus ympyröillä ensin käynnissä, sitten ravissa ja viimeiseksi laukassa. Donski oli taas reipas niin kuin aina, mutta nyt vielä vieressä houkuttelevat esteet lisäsivät vauhtia. Pieninkin este meni loikaten yli hirmuisella innolla niin kuin kaikki loputkin esteet. Esteen jälkeen vauhti tuppasi kiihtymään ja mukaan saattoi tulla tasajalka hyppyjä sekä vielä ihmiskunnalle tuntemattomia askellajeja.

Oletin askellusta yli, en ninja potukua?

Olin yllättynyt siitä, että Donski hyppäsi näinkin hyvin eikä keksinyt kieltää tai juosta esteen ohi. Eiköhän Donskista tulee vielä kiva menopeli kaikkiin lajeihin! Ainakin näin toivon, tosin nytkin se on minulle mieleinen kaikessa mitä keksiä saattaa, mutta eiköhän vielä parempaan päin mennä.

Kaikki kuvat ©Hugo

Missä kaikki ötökät?

Keskiviikkona aamu alkoi 20 kilometrin pyöräilyllä tallille. Matkaan kului noin tunti vaihteettomalla pyörällä 23 asteen lämpötilassa. Olin tallilla 11 aikaan ja jatkoin matkaani melkein heti laitumelle vähän matkan päähän, jossa hevoset olikin valmiiksi portilla vastassa. Suurimpana yllätyksenä oli se, että vaikka oli lämmin ötököitä ei ollut juuri ollenkaan normaaliin nähden! Voiko enempää edes toivoa, yksi lämmin kesä päivä minimaalisella ötökkä määrällä.

Ensimmäisenä töihin pääsi Hulina, joka lähti laitumelta aika nyrpeällä ilmeellä. Hulinan ilme kuitenkin kirkastui rapinan kuuluessa, joka tarkoittaa yleensä jotain herkkua niin kuin tässäkin tapauksessa. Hulina sai muutaman heppanamin, harjauksen ja varusteet päälle. Päädyin Hulinan kanssa pellolle, koska epäilin että maastoon mennessä saa jonkin asteisen ötököiden hyökkäyksen käyntiin.

(Kameran unohdin kotiin, joten ainoastaan Valdesta on muutama tallin omistajan ottama kuva. Loput kuvat aikaisemmin otettuja, mutta julkaisemattomia.)

Hulinan kanssa mentiin aika kevyesti kuumuuden takia, joka ei silti tarkoita Hulinan kohdalla sitä, että sielä voisi istuskella ja antaa ponin puksuttaa eteenpäin. Hulinan kohdalla se tarkoittaa ennemminkin sitä, että mennään pellolla kenttä mallilla ja tehdään asiat riittävän hitaassa etenemis järjestyksessä. Tosin alkuun aloitettiin ihan vain haahuilemalla pitkin peltoa. 

Haahuilun jälkeen alettiin tekemään kenttä tyyliin lyhyille sivuille pääty-ympyrät, toinen ravissa ja toinen laukassa. Toinen pitkäsivu käynnissä ja toinen pohkeenväisöllä. Kun pohkeenväistö sivukin alkoi onnistumaan tehtiin se ravissa. Se meni vähän miten meni, mutta kohtuullisen hyvin kuitenkin. Laukka ympyrällä Hulinan olisi tehnyt mieli ottaa kaahaus kohta ja oikomis kohta, mutta muutaman huomautuksen ja toiston jälkeen sujui jo ihan hyvin.

Donski joutui seuraavana töihin ja mentiin samaan tyyliin kuin Hulinankin kanssa, tosin vielä yksinkertaistetummin. Pohkeenväistöt jäivät pitkiltä sivuilta ja ravissa ja laukassa tehtuun useampi ympyrä, jotta ne saatiin johonkin kuosiin. Tammalla oli energiaa turhan paljon, mutta onneksi se menee vauhtiin eikä hyppelyihin. Tosin kuolaimen ja istunnan merkitys hidastukseen oli välillä melko heikkoa.

Ravi oli satunnaisesti siedettävää, mutta välillä sai tosissaan miettiä millä saisi tamman rauhallisemmaksi ilman, että tarvitsisi olla jatkuvasti ohjassa kiinni. Laukan jälkeen tilanne vähän rauhottui, vaikka laukka olikin ajoittain ylinopeus sakkojen partaalla. Lopuksi pitkällä ohjalla Donski malttoi ravata hyvin ilman jatkuvaa tarvetta huomauttaa sille vauhdista.

Viimeisenä Valde pääsi ulos tarhasta harjattavaksi ja varustettavaksi. Tullessaan pienikin rapina tarkoitti Valden mielestä syötävää ja sen perään hösäämistä, mutta nyt se on jo ymmärtänyt, että kaikki rapina ei viittaa ruokaan. Joten alkuun herkkuja ei voinut hirveämmin antaa ennen ratsastusta, mutta nyt Valde kykenee tyytymään yhteen porkkanaan eikä jää häsläämään kuvitellen saavansa välittömästi lisää.

Mentiin ensin pitkin peltoa kaikki askellajit läpi, jonka jälkeen päästiin ensimmäistä kertaa yhdessä hyppäämään muutama pikku este. Aloitettiin pienellä ristikolla, joka meni ravaten yli, joten nostettiin ristikkoa vähän. Valde meni hyvin yli ilma mitään ongelmia. Riitti kun kuski ohjasi estettä kohti ja pysytteli menossa mukana. Seuraavaksi nostettiin este pystyksi ja sekin meni kevyesti yli, joten tultiin ensin pienempi este ja heti perään kys. pysty. Jätettiin hyppely siihen pisteeseen, koska kaikki meni hyvin näin ensimmäiseksi kerraksi.

Issikka päivä

Tiistai meni Iidan kanssa issikka touhuilussa ja pakko sanoa, että oli taas kivaa! Aloitettiin issikoiden harjailulla tarhassa ja Töffe täytyi tietysti letittää, koska kyseessä olin kuitenkin minä. Uutena asiana tuli opittua, että harja täytyy jakaa molemmin puolin = kaksin verroin lisää häiritsevyyttä mulle. Jokin outo tapa mulle on tullut, että jos harja on vapaana keskityn siihen turhan paljon. Jos se on leteillä tuijottelu ei sitten olekkaan niin kivaa, joten voin keksittyä siihen mitä teen. Mutta jos se letti alkaa repsottaa jostain se repsottava kohta vie taas mun huomiota. Josko joku löis kalikalla järkeä mun päähän, että lopettaisin tän?

Töffe (ylhäällä kuvassa)oli mulla ratsuna ensin ja Urdur Iidalla. Näin yllätys yllätys meillä ei ollut satuloita eli ainoa käsky oli "älä tipu". Töffe oli kivan herkkä, mutta astetta rauhallisempi kuin Urdur, jolla olisi ollut vauhtia heti Iidan päästyä selkään. Aloittelin Töffen kanssa ihan vaan käynnillä ja sen jälkeen töltillä.

Sitten yritettiin ravia, joka onnistui pitkälti ainoastaan pitkällä ohjalla niin kuin kuvasta näkyy. Oli outoa istua hevosen selässä, jolle ravi ei ollutkaan se ykkös vaihtoehto. Seuraavana vuorossa oli laukka, joka ymmärtääkseni on ainakin toistaiseksi kentälle Töffelle hieman hankala juttu. Yrityksiä oli useita ja onnistumisia yksi tai kaksi ja nekin vähän sinnepäin. Sitten Iida kävikin Töffen selässä ja näyttihän se nyt ihan eri hevoselta kuin mun alla. Pointsit Iidalle!

Kuskin asennot on vähän mitä on ja niitä pitäisi vähän saada korjattua. Onneksi seuraavana oli jo viime kerralla maasto ratsuna ollut Urdur. Alkuun meillä oli pienoinen ongelma vai voiko sitä ongelmaksi sanoa. Toiselta puolelta selkään ja Iida avusti jalasta pitämisellä, mutta vauhti oli sellainen, että tulin sitten toiselta puolelta alas vielä nopeammin. Kuvasta näkeekin mun häpeän ja naurun sekaisen hetken. Kuitenkin selkään nousu sitten seuraavalla yrityksellä sujui onnistuneesti ja päästiin aloittamaan.

Urska oli taas ihan erilainen Töffeen verrattuna, joten hetken sai miettiä mitenköhän tätä sitten ratsastetaan. Urska onneksi oli aika simppeli tapaus loppujen lopuksi myös kentällä niin kuin viimeksi maastossakin. Lisäksi mulla oli tietysti henkinen ja fyysinen tuki huutelemassa mulle välillä apuja ja muutenkin neuvoja, joista tosiaankin oli hyötyä molempien issikoiden kohdalla.

Urdurin kanssa tehtiin isoja ympyröitä ja mentiin ihan vaan uraa pitkin. Ensin käynnillä hetken aikaa ja, koska Iida oli jo Urdurilla mennyt hetken aloittelin ravailemaan aika pian. Urdurkin oli hyvin erilainen hevonen siihen verrattuna mihin yleisesti ottaen olen tottunut, mutta yllättävän kiva ja saman tyylisin avuin toimiva. Töltti sujui viimeksi maastossa suhteellisen hyvin sillä nyt saatiin sitä ruhtinaalliset kaksi tai kolme askelta. Ehkä vielä senkin joskus opin, jos pääsen uudestaan näiden kahden ihanan issikan pariin.

Laukka Urdurin kanssa sujui hyvin ja olin muutenkin tyytyväinen koko ratsastukseen, en niinkään itseeni vaan hevosiin, jotka eivät ottaneet liikaa itseensä kuskin haahuilusta vaan yrittivät toimia hieman epäselvilläkin ohjeilla.

Lopuksi käytiin vielä ottamassa kuvia pellolla. Iidan ja issikoiden kuvat onnistui hyvin ja minun osaltani ne sitten olikin vähän kaikkea muuta. Pääasia, että kaikki sujui hyvin ja oli kivaa, kiitos siis Iidalle (nimestä blogiin) ja issikoiden omistajalle!

Voikukka voitti kiinnostuksen nurmesta ja kaksi jalkainen irvistää yhtä kauniisti kuin hevonen.

Kesämies

Viime viikon talleilu jäi ainoastaan yhteen kertaan omien kiireiden takia, joten en viitsinyt mitään uutta tänne kirjoittaa ja lisätä vanhoja kuvia, koska uusia kuvia en vielä ollut oikein saanut. Joka tapauksessa meidän kesä suokki Valde saapui vihdoin! Ja pääsin Valdeen jo tutustumaan maanantaina ja ensi vaikutelma oli kieltämättä loistava.

Haettiin ensin kaikki hevoset kotitarhaan, koska niiden välillä on vielä(varsinkin Fraulan ja Donskin osalta) vähän kaapin paikan laitto kesken. Enkä usko kenenkään haluavan silloin olla välissä. Laitettiin Tiana talliin, Hulina ja Donski lammas aitaukseen(lampaat laitumella ja aitaus aika kookas), Valde puomille ja Fraula lammas aitauksen luo, koska Fraulan hätä kavereista oli ihan hirveä.

Varustin Valden ja eräs tallilaisemme Fraulan. Sitten oli selkään nousun aika ja vaikka olin kerran Valden selässä istunut, kun käytiin Valdea kokeilemassa tuntui se silti vielä oudolta. Alhaalla kaksi 14 huhtikuuta otettua kuvaa kokeilu kerralta.

Ja taas ratsastaja säätää omiaan..

Lähdettiin Valden ja Fraulan kanssa pellolle hevosten metelöinnin saattelemana. Hirnuminen ei meinannut loppua ja ratsastaessa sitä saikin naureskella välillä ihan todenteolla. Alusta asti Valde vaikutti miellyttävältä ratsastaa eikä sen kanssa mitään ongelmia ollut. Tehtiin ainoastaan helppoja perus asioita, että oppisin kuinka Valde oikeasti toimii.

Koska omat taitoni ovat melko ruosteessa ja Valde on melko osaava ruuna on tämä kesä hyvä mahdollisuus palauttaa asioita mieleen. Kaikin puolin Valdesta tuli erittäin miellyttävä kuva ja on kiva saada työskennellä sen kanssa tämä kesä!

Maanantaina muistaakseni ratsastin myös Donskin ja Hulinan. En muista ratsastuksista kauheasti, joten muistikuvien perusteella mennään. Hulinan kanssa käytiin kai lyhyt maasto ja sitten mentiin vielä kaikki askellajit pellolla. Hulina on saanut nyt onneksi enemmän liikuntaa kuin aikaisemmin, koska sopivan kokoinen ratsastaja löytyi viimein! :) Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menisin itse Hulinalla vähemmän vaan kun olen tallilla niin aina tietysti yritän Hulinallakin mennä. 

Donskin kanssa mentiin pellolla ja usemman vapaan seurauksena oli hieman vauhdikas Donski, mutta käsissä pysyvä niin kuin aina. Jos oikein muistan niin otettiin muutamia reippaampia laukka pätkiä ja perus ravi käynti humputtelua. Tietysti myös yksi hallitumpi laukka, ettei jäänyt vain siihen reippaampaan intoilu laukkaan.

Tiistain olin kaverini Iidan mukana issikka touhuissa ja siitä teen erillisen postauksen, jottei tästä tule ihan kilometri luettavaa. Mutta tuli kyllä ihan kivojakin kuvia ja Iidan kamera kun on astetta parempi kuin minun. Tietysti itselleni sain kuvat facebookin kautta, joka vähän teki laadulle omia muutoksiaan..

Keskiviikkona menin taas tallille yöksi ja tietenkin oli satanut, joten ensimmäisen ratsun eli Hulinan kanssa aika meni pitkälti kuivemman pelto pläntin etsimiseen. Hulina oli ihanan energinen ja muutenkin kivan herkällä päällä. Mutta ratsastus jäi omista syistä hieman lyhyeksi.

Myöhemmin ratsastin Donskin kun tallin omistaja innostui Valden selkään. Tietenkin alkoi satamaan ja kuvat oli sen takia sitäkin heikompia, joten pelkät maasta otetut kuvat saavat nyt kelvata. Donski oli huomattavasti rauhallisempi kuin maanantaina, joka varmasti johtui siitä, että oli ollut päivän vapaa eikä sen enempää. 

Tehtiin ympyröitä ja kahdeksikkoja ainoana tavoitteena saada Donski hieman rentouttamaan kaulaansa. Onnistuttiin ajoittain hyvin ja lopuksi saatiin muutamia pätkiä pitkin ohjin kohtuullisen rauhallista ravia. Tietysti Valden liikkuminen vaikutti vauhtiin, koska Valden luo olisi ollut Donskista kiva vähän kaahailla. Otettiin myös yksi suora laukka pätkä Valde toisella puolella ojaa laukaten. Ja Donski tietysti innostuksissaan teki pikku pompun ja huomautuksesta jatkoi matkaa kunnolla. Donskista onneksi yleensä huomaa kun se aikoo tehdä pienenkin pompun niin siihen osaa varautua vähän ja huomauttaa sitä,jolloin pomppu jää jo tekemättä. 

Lopuksi mentiin kiven ympäri ympyrää siten, että Valde oli samalla ympyrällä. Heti kun Valde ei ollut näkyvissä oli Donskilla kiire eteenpäin ja jos Valde sattui olemaan takana ei liikuttu oikein mihinkään. Ainoastaan häntä nousi ja herutus alkoi. Naurettiinkin, että ruunaan on hyvä rakastua. Tosin Valdekin oli hyvin jutussa mukana pienillä hörinöillään. Ehkä Donski onkin vaan ollut näyttämässä Valdelle kaapin paikkaa ja siksi kiukutellut, kuka tietää? Donski saikin siis itselleen kesämiehen, eikä laidun kaveria. Donskilla tosiaan kiusaa hieman turhan pitkään kestänyt kiima, jota yritetään parhaillaan saada hellittämään. Ja ihmekkös kun hevonen on takaa ihan jumissa kun seisoo herutus asennossa.

Sitten koittikin jo torstai ja kello 11. Mentiin laitumelle yhden tallilaisen kanssa pistämään Fraula ja Valde maasto kuntoon. Ilma oli melko inhoittava, koska vuoroin paistoi ja satoi(vettä ja rakeita). Lähdettiin liikkeelle ja nousin Valden selkään, jostain syystä Fraula ei ole mun tyylinen ratsu vaikka se on kiva selästäkin.

Käytiin taas pidempi maasto, joka mentiin aika rauhallisesti Valden raskaan uloshengityksen takia. Valde oli huomattavasti reippaampi maastossa kuin pellolla, mutta kuitenkin ongelmaton. Autoista eikä isommista koneitakaan Valde sanonut mitään, joten aika turvallisin mielin sen kanssa voi maastoilla.

Kun Valde oli tyytyväisesti laitumella oli vuorossa Donski. Donski sai vain harjauksen, suitset päähän ja huovan selkään. Lähdettiin maastoon kävelemään ja tuulesta huolimatta Donski oli rennon oloinen. Koska käynti sujui niin kivasti otettiin ravia. Alkuun meinasi olla kiire, mutta nopeasti Donskilla välähti, ettei kuski pysy kyydissä jos mennään liian kovaa ilman minkään laista tahtia. 

Niinpä neiti meni kaikki ravit kiltisti rauhassa ilman, että vauhdista olisi ollut tarvetta keskustella. Mieli olisi tehnyt ottaa vähän laukkaakin, mutta en uskonut tasapainoni sitä vielä kestävän vaikka laukka Donskilla on huomattavasti helpompi istua. Parempi ensin harjoitella aidatulla alueella, ettei tule pitkä kävely matka. Mutta taas voi todeta hieno Donski!♥

Hulinan vuoro oli viimeisenä ja käytiin sama maastolenkki kuin Donskin kanssa. Tallin omistaja koitti käydä ottamassa videota laukasta, mutta piston tie oli vedetty siihen kuntoon, että laukkaaminen oli mahdollista vain yhdessä kohdassa ja siinäkin hankalaa. Niinpä otettiin ravit ja laukat sitten matkalla laitumelle. Hulina oli taas reipas ja kulki nätisti, tietysti maassa olevan pikku risun yli ei voinut kävellä vaan piti hypätä, josta tuli itselle mieleen jos pääsisi taas Hulinan kanssa lähiaikana hyppelemään.