Tunsin jälleen oloni pieneksi

Lauantai aamuna olin puoli yhdeksän aikaan tallilla. Vaihdoin pikaisesti vaatteet ja lähdin hakemaan Donskia tarhasta. Aikaisempina päivinä se oli vielä ontunut vähän, mutta näytti nyt jo kävelevän ihan hyvin. Talutin Donskin tarhan ulkopuolelle heinävajan luo ja aloitin harjailun. No siinä nyt sitten menikin vähän pidempi aika kun jäin tammaa puunaamaan. Sitten piti tietysti kokeilla Donskille kuolaimettomia päähän. 

Päädyin menemään ilman satulaa, koska Donskin ontuminen oli vasta loppunut eli rauhallista menoa oli luvassa. Lähdettiin kävelemään kohti laidunta ja Donskin karva tuntui jotenkin kummallisen sileältä. Loppu matkasta meidän taakse jäi auto asuntovaunun kanssa himmailemaan. Se ajoi ihan meidän perään, mutta jäi siihen eikä mennyt ohi. Odotin aikani ja lähdin sitten ravaamaan ja auto päätti tulla samaa vauhtia perässä. Kyydissä pysyminen tuotti ongelmia, koska huopa ei pysynyt tippaakaan paikoillaan, housut luistivat karvaa vasten, pidin huovasta, puhelimesta avonaisessa taskussa ja raipasta saman aikaisesti kiinni. Ja tilanne meni ihan sohlaamiseksi, mutta onneksi oltiin päästy laitumen kohdalle ja pystyin hidastamaan Donskin käyntiin ja korjailemaan asennon. No siinä vaiheessahan auto sitten pysähtyi siihen, moikkasi ja jatkoi matkaansa. En voinut muuta kuin nauraa, miksei se voinut mennä jo alunperinkin ohi tai pysähtyä vaan kulki samaa tahtia meidän kanssa ehkä kahden metrin etäisyydellä.

No tuli ainakin huomattua, että Donski ravasi puhtaasti kovemmallakin alustalla. Jäätiin laitumelle pyörimään ja tehtiin käynnissä kahdeksikkoja ja kiemurauria. Otettiin isoilla ympyröillä ja suorilla ravia, kun Milla tulikin jo Fraulan kanssa. Päätettiin, että ratsastetaan hevoset puoliksi ja jatkoin vielä jonkin aikaa Donskilla. Sitten koitti hevosten vaihto ja Fraula tuntui hyvin matalalta Donskin jälkeen. 

Fraula oli reippaalla tuulella, mutta kuunteli silti hyvin. Otettiin ravit ja laukat, jonka jälkeen pyörittiin hetki hevosten selässä jos mitenkin päin. Naistensatulassa ravauskin luonnistui ihan hyvin. Fraula oli ihan hikinen ja koska satulaa ei ollut oli mun housut myös kosteat. Päädyinkin siis istumaan loppu matkan vähän erilaisessa asennossa (liian takana, jalat koukistettuna sään sivuille).

Päästettiin Fraula ja Donski tarhaan ja napattiin vauhdilla Hulina ja Valde kiinni. Tehtiin nopeat harjaukset ja Milla laittoi Valdelle suitset päähän ja minä Hulinalle pienehkön riimun(sellaisen joka ei nouse) ja siihen ohjat kiinni. Mentiin kentällä kummatkin molemmilla vartti kävellen ja ravaillen eri asennoissa. Ainakin se kehitti tasapainoa jos ei muuta, joskus pitää vähän leikkiä! Hulinan kanssa en mennyt kun naisten satulassa, koska takaperin menosta poni ei innostu muuta kuin pukittamaan painopisteen ollessa väärässä kohdassa(pienempänä sekin onnistui). Valden kanssa mentiin naisten satulassa ja väärin päin ravia. Ensimmäinen ravi pätkä tuntui hieman hankalalta, mutta seuraavan aikana löytyi jo sopiva asento ja istunta niin päin ratsastukseen. 

Kun kello oli noin 12 pakattiin tavarat autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Ylöjärveä. Matka sujui nopeasti syödessä ja nukkuessa. Paikan päällä lähdettiin heti hakemaan Poka tammaa laitumelta. Talutin tamman talliin ja hoidettiin se yhdessä talli porukalla. Poka vaikutti erittäin kiltiltä ja sellaiselta rennolta tammalta. Täytyy tietenkin muistaa mainita sen kaunis herasilmä ja pitkä harja! (Pahoittelut kuvien laadusta, tihku sade ei ollut paras ilma kuvailla.)

Ensimmäisenä Milla nousi selkään ja meni hetken aikaa ja Poka toimi oikein hyvin. Tosin ruokahalu sillä oli turhankin suuri! Seuraavaksi oli minun vuoroni ja pidin Pokasta paljon. Vaikka olen enemmän kevytrakenteisten kannattaja oli Poka minullekkin mieluinen tamma ratsastaa, enkä yhtään pahastuisi jos se pihaan ilmaantuisi.

Viimeisenä selkään nousi ostaja ehdokkaamme, joka myös piti tammasta. Hevosen osto reissulta mukaan jäi tosin vain kana ja hevonen jäi harkintaan. Sitten olikin aika lähteä ajamaan seuraavaan paikkaan eli Ikaaliseen. Matka sujui taas nopeasti ja jokunen tovi jouduttiin omistajaa odottelemaan paikan päällä. Lähdettiin hakemaan laitumelta isoa ardenner ruuna Daggea.

Dagella on säkää 165cm ja painoa se liki 1000kg eli ei mikään pikku poika. Omistaja talutti Daggen puomille, jossa hoidimme ja varustimme sen. Nousin ensimmäisenä selkään ja olihan se olo kuin norsun selässä. Käynti oli vähän erilaista verrattuna normaaliin, mutta ravi ja laukka oli mielestäni ihan normaaleja ja perus kivoja istua.

Daggen kanssa ei päästy täysin yhteisymmärrykseen kentällä urilla kulkemisesta, mutta muuten kaikki meni ihan kivasti. Olihan se hyvin erilainen kun hevoset joihin on tottunut, mutta omalla isolla tavallaan hauska hevonen! Seuraavaksi Milla nousi selkään ja viimeisenä taas meidän ostaja ehdokas, joka koki Daggen selässä kunnon WAU fiiliksen. Ajomatka takaisin sujui Boni kanan kanssa touhuten, nukkuen ja syöden.