Tiana personal trainerina

Torstaina meitä tulikin tallille vähän useampi ja hevoset ei riittänyt. Niinpä mun vessassa käynnin aikana oli päätetty ottaa myös Tiena käyttöön ja laittaa mut selkään. Eihän siinä muu auttanut kun lähteä hakemaan hevoset laitumelta ja laittaa varusteet päälle.

Harjailin Tianan kaikessa rauhassa ja pesin harjan avulla takajalat, jotka näytti ennemmin mustilta kuin valkoisilta. Lopputulos sentään muistutti enemmän valkoista. Laitoin Tianalle satulan ja menin harjaamaan Fraulaa valmiiksi ratsastajalle, jota oltiin odoteltu jo jonkin aikaa. Varustin Fraulan ja hyppäsin selkään, koska mentiin paikallaan odottelun sijasta pellolle hetkeksi pyörimään koko porukka, Tiana sai seurailla ilman ratsastajaa talutuksessa.

Otin Fraulan kanssa käynnit ja ravit eikä se tuntunut taas yhtään niin pahalta kuin viimeksi. Tällä kertaa Fraula oli rauhallinen ja odotti pyyntöä ennen kuin lähti mihinkään suuntaan. Edellisellä kerralla tuntui, että Fraula olisi voinut ampaista omille teilleen hetkenä minä hyvänsä (sitä se ei kuitenkaan tehnyt). Ehkä sen selkään voi vielä joskus kavuta uudestaankin. Enkä tosiaan tarkoita etten pitäisi Fraulasta vaan sitä, että Fraula ei ole ratsuna ihan minun tyyliseni hevonen. Toki Fraulalla on oman mielenvirkistyksen kannalta kiva satunnaisesti mennä!

Kun odoteltu ratsastaja sitten viimein tuli oli aika nousta Tianan selkään. Omasta tahdostani oltiin Tinan kanssa personal trainereina (narun jatkeena) ja annettiin taluttajalle vähän extreme lenkkeilyä. Tiana varsinkin innostui ajatuksesta ja otti pieniä taluttajan herättely spurtteja, kiilasi taluttajaa pusikkoon ja kaikkiin mahdollisiin ei niin helppoihin kävely maastoihin. Tietysti yksi tanttararaa pelästyminen laavusta piti ottaa hypätä pusikkoon ja pusikosta juosta suoraan Fraulan perseeseen tömähtäen ja sitten jämähtää siihen. Olihan siinä sitten vähän ihmettelemistä ja matka jatkui suurimmin osin pää Fraulan takamuksessa tai päätä hieroen Fraulan lautasiin. Tästä tammat ei olleet ihan samaa mieltä ja Fraula varoittelikin asiasta useampaan kertaan.

Loppujen lopuksi päästiin takaisin laitumelle kaikki hengissä ja vaihdettiin hevosia siten, että jotka halusivat vielä jatkaa ja ottaa laukkoja pellolla jäivät selkään ja muut sitten joko lähtivät tai jäivät katselemaan. Otin ensin Donskin, joka tuntui melkein taivaalliselta Tianan jälkeen, koska tiesi tarkkaan mitä Donski tekee ja milloin. Tianasta taas sai huomata mitä se tekee silloin kun se päätti lähteä, koska asiaan ei hirveästi ollut puuttumista yhdellä narulla ja ohjilla joiden tarkoitus on Tinalle vielä mysteeri.

Otettiin Donskin kanssa ensin ravia isoilla ympyröillä ja sitten laukkaa. Laukat sujui hyvin ja jopa rauhallisesti, joten pyysin Donskin sitten kiertämään peltoa reunoja pitkin laukassa, joka oli sitten ihmeellistä. Pienikin alamäki tai kumpu niin ravattiin ja puskasta oli hyvä laukassa napata muutama lehti suuhun ja muheltaa niitä. Lopuksi vielä nousin hetkeksi Valden selkään ja Donskin jälkeen se tuntui hyvin hitaalta. Ravattiin hetki ja otettiin pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Vasen laukka ei meinannut nousta ja ravin tahdissa olisi voinut ryömiä mukana. Muutama askel vasenta laukkaa riitti minulle hyvin ja pian hevosten olikin jo aika päästä laiduntamaan.