Töffe (ylhäällä kuvassa)oli mulla ratsuna ensin ja Urdur Iidalla. Näin yllätys yllätys meillä ei ollut satuloita eli ainoa käsky oli "älä tipu". Töffe oli kivan herkkä, mutta astetta rauhallisempi kuin Urdur, jolla olisi ollut vauhtia heti Iidan päästyä selkään. Aloittelin Töffen kanssa ihan vaan käynnillä ja sen jälkeen töltillä.
Sitten yritettiin ravia, joka onnistui pitkälti ainoastaan pitkällä ohjalla niin kuin kuvasta näkyy. Oli outoa istua hevosen selässä, jolle ravi ei ollutkaan se ykkös vaihtoehto. Seuraavana vuorossa oli laukka, joka ymmärtääkseni on ainakin toistaiseksi kentälle Töffelle hieman hankala juttu. Yrityksiä oli useita ja onnistumisia yksi tai kaksi ja nekin vähän sinnepäin. Sitten Iida kävikin Töffen selässä ja näyttihän se nyt ihan eri hevoselta kuin mun alla. Pointsit Iidalle!
Kuskin asennot on vähän mitä on ja niitä pitäisi vähän saada korjattua. Onneksi seuraavana oli jo viime kerralla maasto ratsuna ollut Urdur. Alkuun meillä oli pienoinen ongelma vai voiko sitä ongelmaksi sanoa. Toiselta puolelta selkään ja Iida avusti jalasta pitämisellä, mutta vauhti oli sellainen, että tulin sitten toiselta puolelta alas vielä nopeammin. Kuvasta näkeekin mun häpeän ja naurun sekaisen hetken. Kuitenkin selkään nousu sitten seuraavalla yrityksellä sujui onnistuneesti ja päästiin aloittamaan.
Urska oli taas ihan erilainen Töffeen verrattuna, joten hetken sai miettiä mitenköhän tätä sitten ratsastetaan. Urska onneksi oli aika simppeli tapaus loppujen lopuksi myös kentällä niin kuin viimeksi maastossakin. Lisäksi mulla oli tietysti henkinen ja fyysinen tuki huutelemassa mulle välillä apuja ja muutenkin neuvoja, joista tosiaankin oli hyötyä molempien issikoiden kohdalla.
Urdurin kanssa tehtiin isoja ympyröitä ja mentiin ihan vaan uraa pitkin. Ensin käynnillä hetken aikaa ja, koska Iida oli jo Urdurilla mennyt hetken aloittelin ravailemaan aika pian. Urdurkin oli hyvin erilainen hevonen siihen verrattuna mihin yleisesti ottaen olen tottunut, mutta yllättävän kiva ja saman tyylisin avuin toimiva. Töltti sujui viimeksi maastossa suhteellisen hyvin sillä nyt saatiin sitä ruhtinaalliset kaksi tai kolme askelta. Ehkä vielä senkin joskus opin, jos pääsen uudestaan näiden kahden ihanan issikan pariin.
Laukka Urdurin kanssa sujui hyvin ja olin muutenkin tyytyväinen koko ratsastukseen, en niinkään itseeni vaan hevosiin, jotka eivät ottaneet liikaa itseensä kuskin haahuilusta vaan yrittivät toimia hieman epäselvilläkin ohjeilla.
Lopuksi käytiin vielä ottamassa kuvia pellolla. Iidan ja issikoiden kuvat onnistui hyvin ja minun osaltani ne sitten olikin vähän kaikkea muuta. Pääasia, että kaikki sujui hyvin ja oli kivaa, kiitos siis Iidalle (nimestä blogiin) ja issikoiden omistajalle!
Voikukka voitti kiinnostuksen nurmesta ja kaksi jalkainen irvistää yhtä kauniisti kuin hevonen. |
<3
VastaaPoistaIhania kuvia ja hauska postaus
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTosi kiva postaus! Aivan ihania kuvia. <3 Pidän tosi paljon sun ulkoasusta. :) Jatka samaan malliin! Ainiin täältä tulikin sitten uusi lukija ;)
VastaaPoistaMulla on mennyt sun kommentti ihan ohi! Mutta kiitos paljon piristävästä kommentista :)
Poista