lauantai 8. huhtikuuta 2017

Sadepäivän ratsastelua

Perjantaina oli vain tunnin koulupäivä, joten kerkesin kerrankin bussilla tallille. Tammat pääsivät alkuviikosta samaan tarhaan ja ovat tulleet hyvin toimeen. Hain Donskin tarhasta ja se olikin hyvin paljon helpompaa kun kaikki ovat samassa eikä tarvitse tehdä hirveitä järjestelyjä saadakseen yhden hevosen pois tarhasta.

Donski on kotiutunut jo hyvin ja oli hyvin paljon helpompi talutettava. Ensimmäisillä kerroilla oli aivan järjetön kiire jonnekkin, mutta nyt käveltiin jo rauhallisena narun päässä. Vein Donskin puomille ja hoidin. Yllättäen alkoikin sitten sataa, niin kuin yleensä aina kun olen tallilla. Hoitaessakin Donski oli rauhallisempi kuin edellisillä kerroilla ja selkään noustessa malttoi seistä paikoillaan.

Kaikki kuvat ©Hugo.K


Lähdin Donskin kanssa maastoon. Tämä oli ensimmäinen maastomme kaksin ja viime kerran hyppelyiden jälkeen oli hieman mietteliäät tunnelmat, kuinka käy kun ollaan kaksin liikenteessä. Alkuun lähdettiin hyvin rauhallisella kädellä liikkeelle ja Donski tuntui uskomattoman varmalta. Parin sadan metrin päässä ei enää käynyt edes mielessä, että mitään voisi tapahtua. Vettä tuli kaatamalla, mutta fiilis oli silti loistava.



Keskityin lähinnä siihen, että saisin Donskin pidettyä rentona. Aijemmat kerrat innostuessaan tai reippaammassa askellajissa kuin käynti Donski on mennyt aivan jännityneeksi varsinkin kaulasta ja pää on noussut taivaaseen. Käynti sujui hyvin koko maaston osalta, ravissa sain tehdä hieman töitä, jotta sain Donskin rennommaksi.

Alkuun menin ravin hyvällä ohjastuntumalla ja pikku hiljaa pidensin ohjaa. Annoin Donskin venyttää kaulaansa aika reilusti, kuitenkin siten, että hevonen oli hallinnassa. Sain ravin yllättävän hyvän tahtiseksi ja tuntuiseksi. Otettiin matkalla myös yksi laukka pätkä, joka meni oikein hyvin ilman hötkyilyä. Pääasiassa käveltiin ja tutustuttiin Donskille uusiin paikkoihin. Olin hyvin ylpeä tammasta lenkin jälkeen!




Donskin ratsastuksen jälkeen olin aivan läpimärkä ja yllättäen heti pihaan päästyäni loppui sade ja alkoi auringon paiste. Mullahan ei tietenkään ollut vaihtovaatteita mukana, joten tungin jalkaan aivan järjettömän isot collarit. Myös takista oli mennyt vesi läpi ja kaksi alempaa paitaa olikin sen verran märkiä, että niistä sai puristaa vedet pois. Vaihdoin päälle jättimäisen hupparin, mutta mitäpäs väliä sillä on miltä tallilla näyttää.


Seuraavaksi vuorossa olikin sitten Hulina. Hain ponin puomille ja hän olikin taas tehnyt omat värjäykensä. Kimosta ponista oli tullut ruskean, harmaan ja punaisen sekoitus. Punainen siis tosiaan tulee pihattojen seinistä, jotka on maalattu punamullalla. En viitsinyt laittaa edes satulaan siihen mutaselkään, joten huopa selkään, suitset päähän ja menoksi!


Mentiin Hulinan kanssa "hiekka ympyrälle". Hugo laittoi meille muutaman esteen ja napsi kuvia. Alkuun kierrettiin ympyrää ja käytiin kaikki askellajit läpi. Hypeltiin esteet molemmista suunnista muutaman kerran.






Hulina näki välillä kamalia mörköjä eli joutsenia järvellä, joita piti jäädä tuijottamaan aina useammaksi minuutiksi kerrallaan. Ja titenkin niiden pitäessä ääntä oli hyvä syy kieltäytyä, pysähtyä, pomppia tai muuten vain juosta karkuun. (En tosiaan ole niin pitkä kuin kuvissa näkyy. Saappaani vain valuivat jalasta vähän väliä :D)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti