tiistai 28. helmikuuta 2017

Joskus on vaikea päästä yli

Heti alkuun pahoittelut joidenkin kuvien laadusta.

Joskus 2013 joulun aikaan etsittiin tallille uutta hevosta. Tarkoitus oli ostaa mukava, suht helppo ja osaava hevonen. Jotain kautta päädyimme kokeilemaan Allia lovikorvaista suomenhevos tammaa. Koeratsastus meni juuri niin kuin ei pitäisi mennä (suurin osin oman osaamis tason vuoksi), mutta olin silti aivan myyty. Tiesin, että tämän hevosen kanssa haluan tehdä töitä.


Hieman ennen joulua tallin omistaja laittoi viestiä, että hevonen on saapunut pihaan. Ihmettelin hetken ja vaadin kyydin hetimmiten tallille. Alkuun meillä ei ollut kuin suitset, muutama riimu ja loimi, joten ratsastus sai sujua ilman satulaa. Kyllähän se tasapainoa kehitti. Jonkin ajan kuluttua saatiin Allille satula ja päästiin tekemään enemmän.


Opin Allin kanssa paljon niin esteistä, koulusta ja muutenkin hevosten hoidosta ylipäätänsä. Kolme vuotta puhallettiin yhteen hiileen ja sinä aikana ehtikin tapahtua kaikkea ja paljon. Tuli hypättyä, epäonnistuttua, hoidettua jalkaa ja tietysti syötettyä se sormikin.



Kuitenkin 2016 alettiin etsiä Allille uutta kotia, jossa sen elämä olisi seesteisempää ja säännöllisempää. Uusi koti löytyikin valitettavan pian omalta kannaltani, mutta Allin kannalta se oli vain hyvä asia.






Nyt Allin tai uudelta nimeltään Rallin lähdöstä on pian vuosi kulunut. Kun Ralli viime vuonna lähti olin muutamia kuukausia lähes käymättä tallilla, koska en kyennyt näkemään tuttuja paikkoja ilman että siellä olisi ollut se kaikkein tärkein vastassa. Kuitenkin tiesin, että minun on tallille vielä mentävä onhan siellä edelleen muut hevoset tallella.

Fraula ja Ralli 
Kun vihdoin kykenin tallille menoon kalvoi sisällä edelleen tyhjyyden tunne. Jotain puuttui ja puuttuu edelleen. Hiljattain jatkoin tallilla käymistä normaalisti ja koetin keskittyä olennaiseen eli Fraulaan, Hulinaan ja Tianaan.


Syksyn tullen Ralli oli kuitenkin edelleen jatkuvasti mielessäni. Sain kuin sainkin Rallin omistajan numeron ja pistin viestiä. Muutaman päivän kuluessa ajoinkin äitini kanssa pihaan, jossa näin tutun neljällä jalalla seisovan ystäväni. Noin puoli tuntia rapsuttelin ja ihailin Rallin käytöstä, joka oli aivan erilainen kuin meiltä lähtiessään.


Vuoden vaihtuessa alkoi taas ikävä kaivaa sisällä ja tamma on jatkuvasti mielssä. Toivoisin lähi aikana pääseväni taas Rallia tervehtimään. Edelleenkään en ymmärrä kuinka kiinnyin Ralliin aikanaan niin vahvasti. Välillä pelkäsin sitä ja välillä se oli kaikki mitä tarvitsin. Vieläkään en tiedä varmaksi mitä ajattelisin siitä, mutta sen tiedän että Ralli oli ehdottomasti minulle se tärkein ja tulee aina olemaan. Tietysti jakaen ykkös sijaa Hulinan kanssa.




Vielä tänäkin päivänä Rallin ajatteleminen tuottaa hieman tuskaa ja saa kyyneleet silmiin. Enään ne kyyneleet ei vain ole surusta vaan myös ilosta. Ralli pääsi hyvään kotiin ja saa elää hyvää elämää, se on kaikkein tärkeintä.




tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu

23 päivä kävin äitini kanssa tallilla hieman kuvailemassa. Kuvaukset loppui lyhyeen, mutta muutama ihan onnistunut kuva ehdittiin ottamaan. Ajatus oli ottaa joulukuvia, mutta tonttulakin ja kaiken muun joulu härpäkkeen jäädessä kotiin päädyttiin melko perus kuviin.




Kuvauspaikan valinta tuotti hieman ongelmia kaikkien lumien sulamisen johdosta. Tiet ja avoimet alueet olivat aivan jäässä ja oma pystyssä pysyminenkin oli vaakalaudalla, niin mitenkäs sitten hevosten kanssa se olisi onnistunut. Joten päädyttiin metsän puolelle, jossa ongelmana sitten oli pimeys. Kuvat tuli hämäriksi, mutta onneksi edes osa kuvista oli siedettäviä.





torstai 22. joulukuuta 2016

Kuulumisia nyt ja lyhyen ajan takaa

Blogi on ollut pitkään tauolla, mutta mahdollisesti nyt aika riittää blogin jatkamiseen. Tallilla käyntini on vähentynyt edellisistä vuosista paljon, mutta ei loppunut missään nimessä. Tallilla käynti on edelleen minulle hyvin tärkeää, mutta koulu ja muut vapaa-aikaa vievät asiat menevät usein edelle. Pyrin kuitenkin käymään muutamia kertoja viikossa tallilla.




Allin lähdön jälkeen innostukseni hevosiin ja muutenkin tallilla käyntiin loppui lähes täysin. Muutamien kuukausien päästä sain kuitenkin yhteyden Allin uuteen omistajaan ja pääsin tammaa katsomaan. Allin nimi oli vaihdettu Ralliksi ja se oli rauhoittunut järjettömästi siitä mitä se oli ennen. Oli ilahduttavaa nähdä kun Ralli makoili syksyisessä auringon paisteessa kahden hevos kaverinsa kanssa. Havahduttuaan ääniimme Ralli nousi ja käveli korvat hörössä tyytyväisen näköisenä. Tuntui uskomattomalta nähdä kuinka paljon Ralli oli ehtinyt jo muuttua muutamassa kuukaudessa.


Nähtyäni tamman juuri sille sopivassa kodissa ymmärsin, että päätös luopua Rallista oli kaikkien kannalta paras vaihtoehto. Toivon mukaan saan Rallia silloin tällöin käydä katsomassa vieä tulevaisuudessakin. Ikävä on tietysti vielä kova, mutta tieto siitä, että tamma voi hyvin on tällä hetkellä tärkein. Rallista otin kuvia uudessa kodissaan, mutta en siinä tilanteessa ymmärtänyt kysyä omistajalta lupaa julkaista Rallista kuvia täällä. Jonka vuoksi laitoin vain vanhoja kuvia yhteisitä hyvista ajoista.


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Lepää rauhassa rakas♥ ~Red Rose Lisbeth~

Blogi on ollut jo kauan hiljainen ja pysyy vielä hiljaisena. Tahdon silti tehdä rakkaan muistoksi vielä näin useita kuukausia jälkeen päin muisto postauksen.


~Red Rose Lisbeth 25.12.1995 - 8.9.2015~
~Together 25.12.2014 - 8.9.2015~


Meidän yhteinen matka ei ehtinyt kestää edes vuotta, mutta se aika jonka sain kanssasi olla, opetti minulle enemmän kuin koskaan olisin voinut toivoa. Rakastit vauhtia, mutta osasit nauttia myös rauhallisista rapsuttelu hetkistä. Eniten vietit aikaa pihatossa seisten tai tiettyjen puiden välissä muita katsellessa. Olit aivan uskomaton tärkeä minulle, enkä tule koskaan unohtamaan yhteisiä hetkiämme. Lepää rauhassa rakas♥


Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun kuljen metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja 
etsin aurinkoiselta pientareelta varjoasi,
kun pysähdyn kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen 
ja kädelläni etsin tapani mukaan sinua, 
enkä enää löydä ja tunnen surun hiipivän sydämeeni.
olen hiljaa.
Suljen silmät.
Hengitän. 
Kuuntelen askeltesi ääntä sydämessäni,
Et ole poissa, kuljet mukanani, aina minussa.



Hetki jolloin kanssasi olla sain
oli unta jo tänään vain.
Rakastan sua edelleen,
ei mikään tule väliimme.
Vaikka kaukana olet tästä lähtien,
sydämessäni paikkasi ikuinen.


Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja teoissain.


Nuku pikkuinen rauhassa, 
ikiuneen tietäen, 

ajasta yhteisestä, 
koska sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta 
jonka sain viettää kanssasi, 
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi. 
kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi. 
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta. 
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, 
kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään.. 
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista on,
kun rakkaimpansa menettää.








Syttyi taivaalle uusi tähti,
tästä maailmasta lähdit.

Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, 
kipua, 
surua ole ei
uni syvä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua mä ajattelen.




Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, 
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.



 Olit sinä herttainen, 
Kuin pieni taivaan pilvinen. 

Kauan olit sinä täällä, 
Ihana aivan joka säällä. 
Kukaan voi sua unohtaa ei, 
sellainen olit sinä! 
Olit kuin pieni pilvi hento, 
laukkasit kuin linnun lento. 
Askeleesi kauas juostessasi kaikui, 
hirnahdukses, aina mulle asti raikui. 
Viimein pääsit kivuistas eroon, 
sulla varattuun hyvään oloon. 
Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää, 
kunhan muistot sust ikuisesti mielessäni säästyy.







Nimesi sun muistan, 
mieleeni sen ikuistan. 
Kuvasi sun kehystän, 
rakkaan hyvän ystävän. 
Nyt syttyi taivaalle uusi tähti, 
kun rakas Lispini viimeiselle matkalle lähti. 
Nyt olet tähti, 
nyt olet maa, 
tuulessa saatamme koskettaa. 
Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. 
Tallin pihaan. 
vain yhden kerran, 
yhden ainoan kerran sinä lähdit ja minä jäin, 
itkemään.




~Rest in peace♥

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Joko taas jatkuu..?

Viime kerrasta on taas huomaamatta kulunut 16 päivää! Kaikkea on tapahtunut niin paljon, etten edes osaa sitä tänne listata. Tallilla olen käynyt aktiivisesti ja kaikkia hevosia ratsastanut jonkin verran. Allin ontumiselle löytyi vihdoin syy eli kannan halkeama taka jalassa. Alli on siitä syystä hetken saikkuilemassa, mutta näkyy saikkunsa ajan postauksissa hoidettavana ja hetken päästä jo taluteltavana varmaankin! :) Edellis viikon alkua en ala sen tarkemmin selostamaan, koska en nyt tarkkaan muista kenellä menin ja miten meni.





Sara tuli meille perjantaina pitkästä aikaa, joten sunnunstaina mentiin yhdessä tallille. Juuri sopivasti sattui olemaan sateinen päivä, joten kuvaus ei ollut niin yksinkertainen asia kun aluksi ajateltiin. Alkuun haettiin Hulina tarhasta ja hoidettiin se yhdessä. Meillä oli Hulinan kanssa punainen väri teema päivä. Kun poni oli valmis mentiin kentälle ja Sara lämmitteli Hulinan käynnissä ja ravissa.






Hulina kuunteli Saraa hyvin ja Sara muisti hienosti viime kerran jutut! Noin 20 minuutin menon jälkeen vaihdettiin ja Hulina oli kyllä tosi kivan oloinen selästä. Käveltiin ensin hetki ja otettiin sitten ravia ja muutamia pätkiä laukkaa molempiin suuntiin. Vihdoin Hulina laukkasi kunnolla kentällä, eikä tikittänyt paikoillaan. Loppu käynnit Sara pääsi taas kävelemään Hulinan kanssa.















Niin kuin kuvista huomaa, on tullut pahaksi tyyliksi katsoa noita poni ihania korvia turha paljon. Myös yläkroppa mulla könähtää sisään helposti. Ja melko lyhyet jalustimetkin oli, mutta niillä mentiin, kun laiskuus voitti. Kun Hulina oli tarhassa mentiin grillikotaan ja syötiin.


Haettiin Fraula ja Lispi puomille. Sara hoiti Fraulan ja minä Lispin. Laitettiin kamat päälle ja mentiin kentälle. Lispin kanssa meillä oli vaaleanpunainen väri teema, joten huopa ja korvahuppu sen mukaisesti. Lispi kun viettelee jo rauhallisempia päiviä käppäiltiin melko pitkään ja otettiin pätkä ravia ja taas käveltiin. Kun olin mennyt Lispillä reilun puoli tuntia vein sen takasin tarhaan.


Sara ja Fraula otti kaksin muutaman ravi pätkn, jonka jälkeen vein Saralta ohjat ja alkoi kevennys harjoittelu. Alkuun pääseminen rytmiin kesti hetken, mutta toistojen jälkeen alkoi sieltä löytymään oikeaa rytmiä. Itsekkin käväisin Fraulan selässä ottamassa muutaman ravi pätkän ja Sara meni loppu käynnit.






Vietiin Fraula tarhaan ja otettiin Alli puomille. Harjattiin Alli yhdessä ja katsottiin kavion kunto. Putsailtiin halkeama vedellä ja laitettiin betadinea. Laitoin Allille kaksi huopaa päällekkäin selkään ja suitset päähän. Menin muutaman kierroksen kentällä käyntiä ja kokeiltiin pari askelta ravia. Ensimmäiset askeleet tuntui melko normaaleilta, mutta siten alkoi ontua. Käynnissä taas kulki jo aivan normaalisti. :)






Kun lopetettiin Allin kanssa talutin Saraa vielä muutaman kierroksen ympäri. Vietiin Alli puomille ja harjattiin vielä kertaalleen ja putsasattiin kaviot ja halkeama. Talutin Allin tarhaan ja olin taas niin ylpeä siitä kuinka hienosti se osasi käyttäytyä koko ajan!

Päädyttiin jäämään tallille yöksi, kun kellokin oli jo kahdeksan. Syötiin ruoka, käytiin tekemässä saunavihdat ja käytiin saunassa.

Kaunis on vaatetus :D
Aamulla herättiin yhdeksän aikaa, syötiin aamupalaa ja katsottiin tv:tä. Oltiin sisällä varmaankin lähelle 12.


Kun päästiin sisältä vihdoin liikkeelle haettiin Fraula ja Lispi puomille. Hoidettiin hevoset ja mentiin kentälle. Paula laitteli meille puomeja ja nappasi muutaman kuvan kamerallaan.





Mentiin jonkin aikaa kentällä ja Paula juoksutti minua ja Lispiä liinassa ravin ajan, että saatiin muutama ympyrä kunnon ravia onnistumaan. Lopuksi käytiin pellolla pyörähtämässä ja otettiin Lispin kanssa pitkästä aikaa laukkaa isommalla alueella. Lispi oli innoissaan menossa ja jatkamassa vielä paluu matkallakin, vaikkei kunto olisi sitä sallinutkaan. :D



Syömisen jälkeeen seuraavaksi vuorossa oli pikku ponit eli Hulina, Peppi ja Tiena. Paula otti Tienan ja talutteli sitä jonkin aikaa. Sara otti Hulinan ja minä Pepin. Koitettiin Pepille Hulinalle ostettua uutta satulaa ja se menikin tämän kerran ajan hyvin selässä.

 Mentiin alkuun taas kentällä. Paula vei Tienan pois ja Peppi oli sen jälkeen pitkään vahvasti sitä mieltä, että hän on nyt pahasti väärässä paikassa. Saatiin muutamia onnistuneita ravi ja käynti pätkiä, joiden jälkeen lähdettiin kävelemään isoa laidunta kohti.




Laitumella koitettiin Pepin kanssa muutamat laukat ja Sara ravaili Hulinan kanssa. Paula piteli Peppiä hetken kun talutin Saraa ja Hulinaa laukka yritysten ajan. Sen jälkeen nosuinkin itse Hulinan selkään ottamaan laukkaa ja ravia, oli se vaan niin tuttu ja turvallinen. Hetken kuluttua olinkin jo taluttamassa Saraa ja Peppiä. Takaisin tulo matkalla menin Pepillä edellä ravia ja Sara tuli Hulinan kanssa perässä laukalla.



Kun päästiin takaisin tallin puomille hoidettiin ponit pois ja vietiin takasin tarhaan. Pian lähdettiinkin kotiin.