tiistai 17. lokakuuta 2017

Postaussarjan toinen osa

Tällä kertaa vuorossa on Donski. Meidän tarina lähti liikkeelle vasta tämän vuoden puolella 1. huhtikuuta, jolloin saavuin tallille katsomaan meille ylläpitoon tullutta lämminveri tammaa. Tällöin kutsumanimi oli Peppi, mutta kohdallani se vaihtui lähes heti Donskiksi, onhan Donskilla kuitenkin puolikkaan donitsin näköinen päämerkki. Dona oli toinen vaihtoehto, mutta en toki tahtonut kuullostaa Trumpin kannattajalta, joten pidempään nimeen oli päädyttävä, ihan uskottavuus syistä.


Kauaa ei kulunut ennen kuin tamma ostettiin ja siitä en voisi olla tippaakaan onnellisempi, vaikka tie on ollutkin mutkikas. Ensimmäinen ratsastus sujui yllättävän hyvin, toki Donski kulki pää taivaassa, jännittyneenä ja steppasi paikallaan. Seuraavalla kerralla tamma näyttikin kevätjuhlaliikkeitä, jolloin olin melko varma maan koostumuksen tutkimisesta, mutta se jäikin tutkimatta. Pikku hiljaa alkoi tapahtumaan muutosta tamman ulkonäössä ja käytöksessä niin maassa kuin selässä. Lihasta alkoi kertyä, karva kiiltää ja harja kasvaa. Hiljattain tamma malttoi selästä käsin rentoutua hetkiksi ja laskea päänsä lentoon lähtö yrityksistä, jotka ei vissiin vieläkään ole onnistuneet. Olisihan se kiva etu.


Ratsastaessa askellajit alkoivat seljetä, eli ravista jäi pois kauhea häslääminen ja kaahotus. Toki edelleen mennään välillä yli nopeus rajoitusten, muttei ihan niin pahasti(ehkä). Laukka on myös hitusen rauhoittunut ja alkanut tulla enemmän säädeltäväksi, enään siis ei aina mennä vaan kovaa tai tosi kovaa vaan välillä jopa normaalisti! Käynti oli alusta asti ainoa askellaji, joka oli jokseenkin järkevästi hallittavissa ja nyt vielä vähän enemmän, jes.

Kuvat alku ajalta: (kukkahattutädit voi laittaa tässä vaiheessa ne sensurointi lasit päähän)









Jälkeen kuvat:



















Toivon mukaan kuvista huomaa jonkin asteista kehitystä, jos ei muusta niin yhteistyöstä! Donskista on tullut mulle erittäin tärkeä ja toivon, että saataisi vielä monia yhteisiä vuosia. Viime viikolla Donski ontui ja nyt on vain toivottava, että se oli jotain ohi menevää. Kengät tuolla on pidettävä jalassa kun neiti on hitusen arkajalka ja talvella se onkin ihan hyvä, kun saa tilsakumit ja hokit jalkaan. Mutta fakta mikä fakta, hetkeäkään en vaihtais, vaikka välillä tuo osaa olla oikea kiimakuningatar temppuineen ♥

2 kommenttia: