torstai 10. elokuuta 2017

Eläin vahtina sunnuntai

Sunnuntai maanantai välinen postaus jakaantuu kahdeksi, koska illan aika ei riitä molemmista päivistä kirjoittamiseen. Maanantain postaus tulee viikon loppu puolella ja sitä en suosittele herkimpien lukemaan.

Sunnuntaina mun aamu alkoi puoli yhdeksältä kirkossa pikkusten konfirmaatiolla ja siitä Mäntsälän kotipizzaan isosten ja ohjaajien kanssa syömään. Matka jatkui muutamaan paikkaan laulamaan, jonka jälkeen poikaystäväni Vesa tuli hakemaan mut kesken laulu kierrosta, että päästiin ajoissa tallille.  Kannettiin ensimmäisenä mun kassit sisälle ja odoteltiin hetki sateen loppumista. Aloin vaihtamaan juhlamekkoa ja korkkareita jalasta ratsastusvaatteisiin ja pian välähtikin, että kypärä ja hanskat oli reilu viikko sitten jätetty laitumelle. Ei muuta kun hakemaan.


Matkalla laitumelle Hugo liittyi seuraan ja auttoi mua tavaroiden kannossa, jotta pystyin hakea Valden samalla matkalla puomille hoidettavaksi.Valden kanssa hoito sujui hyvin niin kuin aina ja pompin jo etupihan puomilla selkään. Hugo nappasi kameran matkaan ja käveltiin kolmin kentälle. Vesa napsi meistä kuvia kun humputeltiin Valden kanssa menemään.


Aloiteltiin alkuun ihan vain pitkällä ohjalla uraa pitkin molempiin suuntiin useamman kierroksen verran. Hiljattain aloin keräämään ohjaa tuntumalle ja ottamaan rentoa ravia molempiin suuntiin pääty-ympyröiden kanssa uraa seuraten. Valde tuntui olevan vähän jäykkä tai sitten en vain saanut sitä ratsastettua rennoksi kovin nopeasti. Lisäsin siirtymiset käyntiin pitkille sivuille ja toiseen päätyyn tein voltin käynnissä.

Kun Valde oli vähän vertynyt kyljistään ja alkoi liikkua hitusen paremmin otettiin parit pohkeenväistöt käynnissä ja sitten ravissa, koska ravissa se on jostain syystä mulle yleensä helpompaa. Tosin Valden kanssa ei mennyt väistöt ihan putkeen enkä tiedä ymmärskö se ihan mikä oli homman nimi, mutta yritti se ainakin ja muutama askel saatiinkin.




Tein vielä hetken harjoitusravissa töitä tai toisin sanoen töitä itseni kanssa, jotta sain jonkun näköisen istunnan kaivettua esiin. Olen yllättävän tyytyväinen, että sain edes tuon näköisen istunnan vielä itsestäni kaiveltua. Seuraavana päivänä kyllä vatsalihakset kiitti vaikka Valden ravi onkin kohtuu kiva istua enemmän koottunakin. Ehkä kuitenkin kaivellussa asennossa pysyminen vaati eniten kovaa aivotyöskentelyä ja siihen asennoitumista "ennen kuin ei hyvältä tunnu en lopeta".

Vähän erikoinen tarkennus tässä kuvassa? Pistetään silti kun ainoa laukka kuva!
Loppuun otin molempiin suuntiin kentällä kierroksen laukkaa ja annoin ruunan Hugon käsiin. Siirryin itse laukkojen aikana haetun Donskin luo. Hugo otti muutamat ravit Valden kanssa ja käveli loppu käynnit sillä välin kun hoidin ja varustin Donskin. 



Nousin Donskin selkään ja Hugo lähti purkamaan Valden. Aloitin Donskin kanssa samalla tavalla kuin Valden, mutta pohkeenväistöt jätin pois ja tilalle otin puomit. Tultiin puomeja alkuun käynnissä ja Donsille tuntui olevan ylitsepääsemätön idea, että puomin yli voisi ihan vain kävellä. Muutaman toiston jälkeen käynnissä mentiin jo kiltisti ilman ylimääräistä pomppua, joten kokeiltiin samaa ravissa. 

Ravissa ongelma oli taas sama, joten päädyin soveltamaan mielessäni "Jos laitan useamman ravi puomin peräjälkeen Donski ei voi hypätä niistä jokaista". Ja niin siinä kävikin. Ensin neiti yritti tomerasti hypätä jokaisen yli ja pidätteiden ja muutenkin yhtälön mahdottomuuden ansiosta parin toiston jälkeen työ oli enään saada askeleet sovitettua ja ravin tempo säilymään tasaisena.









Puomeissa siihen pisteeseen päästyämme, että olin tyytyväinen lähdettiin ottamaan laukat tielle. Matka tössäsikin nopeasti kun huomasin, että yksi meidän kanoista ja kaksi tipua oli keskellä tietä. Huusin Hugon ja Vesan paikalle houkuttelemaan kanaset takaisin tarhaansa. Nostin laukan riittävän matkan päässä kanasta ja tipuista, jotten niitä säikyttänyt. Pitkään ei keretty laukata kun otin Donskin jo raviin, koska mietin koko ajan kanaa ja tipuja tiellä. Otin loppu ravit ja riittävän reilun mittaiset loppu käynnit ja palasin tallille.


Hoidin Donskin pois ja vein takaisin laitumelle kaverieden seuraan. Siitä kipitinkin reippaasti Hugon ja Vesan luo kanalaan ja siitä mentiin yhdessä sisälle. Hetkeä myöhemmin Paula soitti ja Hugo varmisti, että kai tipuja oli kaksi eikä kolme, mutta kolmehan niitä oli. Eihän siinä muu auttanut kun lähteä yökkärissä juoksemaan aitaukseen vielä kertaalleen laskemaan tipujen määrä ja siitä vauhdilla tien puolelle etsimään kadonnutta tipua.

Ei mennyt montaakaan minuuttia kun Hugo näki ensin pienen pitkän eläimen livahtavan ohitsemme ja oletimme sen olevan kärppä. Niinpä käytiin laittamassa kana tipuineen pieneen pihattoon/koppiin ja siihen kunnon verkko viritys. Verkkoa viritellessä myös Vesa näki kärpän. Hetken päästä Vesa lähtikin kotiin ja me jäätiin Hugon kanssa sisälle istuskelemaan kun naapurin setä kurvasi pihaan muutaman loukun kanssa. Pistettiin loukkuihin nakit kun muutakaan ei kiireellä keksitty. Yhteis päätöksellä laitettiin loput kanat kanalaan yöksi ja ovi kiinni, jottei Kärppä pääsisi sinnekkään vierailemaan vaan jäisi loukkuun.

Mentiin nukkumaan ja...


2 kommenttia: